Safian juhlapäivä

Ramadanin alussa kerroin miten kuukauden tunnelmat ovat satumaiset. Nyt satu loppui haikeissa tunnelmissa. Vuosittaista kohokohtaa saa taas odottaa 11 kuukautta. Juhlapäivä eli Eid-al-Fitr kruunasi hienon kuukauden.  Kerron hiukan mitä juhlapäivän aattona ja juhlapäivänä tapahtuikaan.

Viime keskiviikkona oli siis ramadanin 29. päivä. Sinä iltana odoteltiin kärsimättömänä tietoa uudesta kuusta. Ei vielä...YES!!! Paastotaan siis täydet 30 päivää. Se tiesi minulle enemän aikaa valmistautua juhlaan. Olin tullut iltavuorosta töistä kymmenen maissa. Lapset olivat pois kotoa, joten sain kaikessa rauhassa siivota, leipoa, koristella kotia ja silittää juhlavaatteet. Laitoin tuulemaan innokkain mielin. Juhla on vain kerran vuodessa, ilo irti valmisteluistakin siis.

Seuraavan päivän paasto eli ramadanin viimeinen päivä oli kaikkein vaikein minulle. Olin töissä illan ja sain tsempata itseäni moneen kertaan. Mieli oli ristiriitainen. Vaikka nautin ramadanista, nautin myös ajatuksesta arkirytmin palautumisesta. Iloisen haikeana rikoin viimeisen paastopäiväni: pieni pyyntörukous ramadanin hyväksymiseksi, taatelit ja maito. Siinäkö se oli? Pelätyt 30 päivää menivät kuin hujauksessa. Paaston rikkominen töissä ei oikein tuo arvokasta tunnelmaa, mutta todistaa mainiosti uskonnonharjoittamisen ja arjen sovittamisesta yhteen. Työkaverit ihmettelivät miksi laitoin kahvin porisemaan illalla. :) Eivät aina muista meidän toisinajattelijoiden tempauksia. Kun kerroin ramadanin viimeisestä päivästä, sain onnitteluja osakseni.

Illalla kotona nukkumaan meneminen oli jännittävää. Aamulla herättäisiin juhlatunnelmissa. Kuin lapsena ennen jouluaattoa. Tiesi että huomenna tulee joulupukki, saisi jouluaterian ja lahjoja... Aamulla herättiin jännittyneinä, mahassa kipristeli. Suihkujen, aamupalan ja tälläytymisten jälkeen lähdettiin kohti juhlapaikkaa.



Tällä kerralla oltiin Leaf Areenalla täällä Turussa, kuten Pirjo jo ehti kertoakin. Paikka oli oikein miellyttävä, vaikka eihän se mikään juhlapaikka oikeasti olekaan... Paikka toimii urheilutilana, mutta pilliin puhaltamisen sijaan tuona päivänä kuului vain iloista puheensorinaa, onnitteluja ja ylistyskommentteja.

Juhlapaikalle vyöryi hiljalleen väkeä mitä hienoimmissa juhlavaatteissa. Jo parkkipaikalta lähtien kättelyt, halaukset ja poskipusuttelut olivat päivän tärkeintä antia. Miten arvokkaalta tuo päivä tuntuikaan. Ihana päivä, ihanat ihmiset paikalla jakamassa juhlaa kanssani.

Sekä miehet että naiset odottelivat iloisina yhteisrukouksen alkamista tervehtien tuttavia ja toivotellen siunattua juhlapäivää. Ennen rukousta kerättiin vielä viimeisiä hyväntekeväisyyslahjoituksia. Satojen siskojen ja veljien yhtesrukous herkistää mielen jo pelkällä massallaan. Kaikki vierekkäin suorissa rukousriveissä, kylki kyljessä tasa-arvoisina Luojan edessä. Allahu Akbar... Mielen valtaa rauha ja nöyryys, helpotus ja toivo. Kyyneleet valuvat poskillani kun lopetan rukoukseni kiitollisuudesta. On etuoikeus kuulua tähän joukkoon!

Rukouksen jälkeen ihmiset jatkoivat onnitteluhalauksia ja jakoivat onnentoivotuksia. Itse muistelin samanlaista juhlaa 18 vuotta sitten. Minut otettiin vastaan avosylin pieneen yhteisöön Oulussa asuessani. Silloin tunsin tulleeni omieni joukkoon, minusta kuoriutui muslimi... olen siis aikusikään päässyt muslimi juuri eid-päivänä :)

Osa ihmisistä jäi kahvilaan seurustelemaan ja viettämään aikaa. Jotkut olivat tulleet juhlapaikalle töistä, joillakin matka jatkui takaisin töihin. Itse jäin hetkeksi kahvilaan muutaman ystävän kanssa. Kahvila ei varmaan ikinä ole ollut niin täynnä kuin tuolloin.

Osa muslimeista oli  mennyt moskeijalle kahvittelemaan ja nauttimaan juhlapäivästä. Aamupala oli jäänyt niukaksi, joten matkani jatkui lasten kanssa syömään. Perinteeksi muodostunut tapamme on ollut mennä Raxiin nauttimaan seisovanpöydän antimista. Niin teimme myös tänä vuonna. Juhlapäivänä ei pidä viettää aikaa kattiloiden äärellä, vaan nauttia valmiista. Kohokohtana oli lapsille jäätelön tursottaminen itse jäätelökoneesta, mistä riitti huvitusta kaikille.

Ilta jatkui kotona rauhoittuen ja herkutellen. Pitkät paastopäivät ja lyhyeksi jääneet unet verottivat ja oli pienten torkkujen aika. Illalla laitoimme kahvipöydän koreaksi ja nautimme suussasulavista herkuista...joita kyllä napsimme pitkin iltaa kukin vuorollaan. Niin oli ramadan ja eidjuhla 2010 loppumaisillaan. Ensi vuoteen, jos Luoja suo!