Ramadan suomalaisin silmin

Eid al-Fitr Kawtharin perheessä.

2011-09-02T01:52:00.000-07:00

Meidän eid-päivä meni hyvin perinteisesti joka vuotuiseen tapaan. Edellisenä iltana saimme televisiouutisista tiedon Ramadanin päättymisestä minkä jälkeen koristelimme kotia ja pihaa sekä kylvimme ja laitoimme juhlavaatteet valmiiksi. Aamulla herätys oli jo ennen kuutta koska moskeijan juhlarukoukseen piti lähteä heti kuuden jälkeen. Moskeijan minareeteista raikasi Jumalaa ylistävien sanojen toistoa mitä toistelimme itsekin matkalla moskeijaan. Rukouksen jälkeen kuuntelimme imaamin pitämän saarnan ja sen jälkeen alkoi kova pussailu kun kaikki iloisena toivottelivat siunattua juhlapäivää toisilleen.

Päivä meni kotosalla vieraita vastaanottaen. Leivonnaislautanen oli pidettävä täytenä ja limpparit viileinä, kun portista lappasi ruuhkaksi asti naapureita, ystäviä ja sukulaisia juhlatoivotusten kera. Muuten kaupunki oli kovin hiljainen. Kaikki virastot ja kaupat olivat kiinni ja kadut todella rauhallisia ihmisten viettäessä juhlaa läheistensä parissa.

Lapset avasivat lahjoja, söivät hirveeesti herkkuja ja leikkivät ilmapalloilla. Illalla tehtiin oma sukulaiskierros kiertämällä sukulaistalosta toiseen syömässä heidän pikkuleipiä. Lapset saivat lahjaksi rahaa monilta sukulaisilta ja serkukset leikkivät keskenään uusissa juhlavaatteissa. Kenellekkään ei oikein ruoka maistunut valtavan herkkumäärän lisäksi vaan kerrankos sitä juhlitaan. Vielä toisena eid-päivänä vierailijoita kotona riitti ja itse kiersimme naapurustossa talosta taloon vieden ystävillekkin pikkuleipiä sekä Suomisuklaata mistä tykkäävät Tunisialaisetkin.

Juhlailosta huolimatta olen harmissani, että paastokuukausi on päättynyt. Mutta onneksi paastota voi läpi vuoden vaikka ei se Ramadankuun fiilistä voita. Nyt paastoamme kuluvan Shawwal-kuun 6 päivää. Abu Ayyuub kertoi että Allahin Lähettiläs (rauha hänen kanssaan) sanoi: ”Joka paastoaa Ramadanin ja seuraa sitä kuudella päivällä Shawwaalista, se on kuin hän olisi paastonnut eliniän.” (Muslim, Abu Dawuud, At-Tirmidhi, An-Nasaa’ii ja Ibn Maaj. Sekä maanantait ja torstait koska Profeetta Muhammed (rauha hänen kanssaan) on sanonut, että:"Palvojien teot esitetään Allahille maanantaisin ja torstaisin. Haluan tekoni esiteltävän, kun paastoan." (An-Nasaa´ii). Lisäksi Profeetta käski paastoamaan kuukalenterin mukaiset 13, 14 ja 15 päivä (An-Nasaa´ii ja muut). Toivomme ja rukoilemme myös, että Ramadankuun paastomme olisi hyväksytty ja olisimme kehittyneet parempaan kuukauden aikana.

Jos Jumala suo niin näemme taas vuoden päästä paastokuukausi blogin tiimoilta. Nyt syksyisin vaikkakin kovin helteisin (+47 asteisin) terveisin Tunisiasta missä kesälomatkin vielä jatkuvat pari viikkoa. Salamu Alaikum ♥

Saran tunnelmia siunatun kuun loppumetreiltä

2011-08-28T22:30:00.000-07:00

Siinä se nyt meni -siunattu kuukausi on ohi. Jälleen kerran sama tunne loppusuoralla... juurikun tähän alkoi tottua niin kuukausi on jo vierähtänyt. Mielenkiintoista kuinka sitä onkin sopeutuvainen kun vaan tarpeeksi tahtoo :) on tärkeää ymmärtää miksi paastoaa ja mitä muuta paasto on kuin syömisestä ja juomisesta luopumista, minulle se on arkielämän hidastamista, koraanin opiskelua, itsensä tutkiskelua ja kehittämistä, sekä hyvien tekojen tekemistä.

Tuntuu jo ihan mukavalle palata normaaliin päivärytmiin, tämä kuukausi kun on ollut yöelämä painotteista, ainakin minulle. Joka yö olen valvonut ainakin aamunkoiton rukoukseen (Fajr) saakka, joka on ajoittunut tämän kuukauden aikana klo 02 ja 03 välille. Kylläpä sitten aamulla on nukuttanutkin pidempään... vaikkakin aamu-uninen olen muutenkin :) Alkuun voi myös tuntua oudolle syödä päiväsaikaan, aikaisempina vuosina on kestänyt ainakin viikon paaston jälkeen kun pitää ihan muistuttaa itseään että hei, nyt saa syödä vaikka onkin valoisaa...

Lasten koulunaloitus kuukauden puolessa välissä palautti jo osittain arkirutiinit meidän perheeseen ja samalla verotti myös keskittymistäni koraanin opiskelusta. Lupasin kertoa kuinka opintotavoitteiden kanssa sujui, tässä siis lopputulema: 5 uuden suuran (koraanin luku) ulkoa opiskeluissa pääsin aika lähelle tavoitetta - 4 tavoitteeksi asetetuista menee jo aivan sujuvasti ja sain uutta potkua näitten myötä myös rukouksiin. Uudet suurat tuovat vaihtelua päivittäisiin rukouksiin. Jokaisen rukouksen kahdessa ensimmäisessä raka'ahssa (raka'ah = rituaalirukouksen osa) tulee lausua avauksen suuran (koraanin ensimmäinen luku) lisäksi myös jokin toinen koraanin luku. Viimeinen ja tavoitteistani vielä uupuva on niiniköyden suura, jonka osaan jo lähes ulkoa mutta jostain syystä sen ulkoa oppiminen tuottaa minulle suurempaa päänvaivaa kuin muut neljä opettelemaani, joten en ihan ehtinyt saada sitä haltuun. Jos luoja suo niin opin myös tämän lähiaikoina ja voin näin tyytyväisin mielin jatkaa seuraavaa opintoprojektia kohti :)

Tänä iltana nautittiin viimeisen paastopäivän iftar-ateria lähes yhtä hartaissa tunnelmissa kuin ensimmäinen paastokuukauden alussa. Lapsetkin tunnelmoivat mukavasti menneen kuukauden muistoja aterialla ja selkeästi oli aistittavissa yhteinen saavutuksen tunne :) koko perhe on jakanut paastokuukauden poikkeavan elämänrytmin ja uskonasioista on keskusteltu enemmän. Yhteiseen aikaan ja keskinäisen sovun vaalimiseen on pyritty panostamaan tänä vuonna erityisen hyvin meidän perheessä - tämä on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä ;-) mutta myös lapset panostivat tähän oikein hienosti ja olivat tyytyväisiä myös omaan suoritukseensa - tästä se lähtee... pienistä hyvistä teoista joilla on kuitenkin yllättävän iso merkitys.

Huomenna järjestetään Kuopiossa yhteinen eid-rukous, joka alkaa aamulla klo 9 :) huh siinä onkin aamuherätys tavoitetta kaiken tämän yökukkumisen jälkeen... Mutta on kyllä ehdottomasti niin ihana tapahtuma että hyppään sängystä innolla. On todella hienoa nähdä kaikki lähitienoon muslimit kokoontuneena samaan paikkaan, viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ja olin aivan äimistynyt - onko meitä tosiaan näin paljon :D Naisten puolella oli tupa täynnä ja iloinen tunnelma... kuten varmaan tänäkin vuonna - jos luoja suo.

Jätän eletyn paastokuukauden taakseni haikein ja kiitollisin mielin. Paastopäivät olivat melko pitkiä tänä vuonna, mutta onneksi omalta kohdaltani sujuivat melko kivuttomasti ja nautin paastoamisen tunteesta ja kaikesta uudesta mitä tämä kuukausi toi tulessaan. Mieli toivoa täynnä että Allah hyväksyy kaikkien muslimien paaston ja rukoukset, sekä hyvät teot - toivotan kaikesta sydämestäni EID MUBARAK <3 !!!

Antti opettelee 'Alkion suuraa' arabiaksi

2011-08-28T22:19:00.000-07:00

Kylläpä taas tämän vuoden paastokuukausi on vierähtänyt nopeasti. Valitettavasti en tänä vuonna ehtinyt bloggaamaan niin ahkerasti kuin viime vuonna kaikkien kiireiden ohelle, mutta onneksi lukijamme ovat sillä välin päässeet seuraamaan Pinjan, Kawtharin ja Saran paastoilua.

Viimeiset kymmenen päivää ramadanista ovat aina niitä kuukauden tärkeimpiä. Sanotaan, että se oli näiden päivien aikana jolloin Arkkienkeli Gabriel ilmestyi Profeetta Muhammadille, rauha hänelle, ja lausui hänelle Koraanin ensimmäiset värssyt. Mikäli haluat oppia lisää näiden ramadanin viimeisten päivien merkityksestä, niin ehdotan että luet viime vuoden bloggaukseni Voiman Yöstä

Hämeen-Anttilan käännöksen mukaan tämän ensimmäisen kappaleen nimi on 'Alkion suura'. Koska Koraani ei seuraa kronologista järjestystä, tämä kyseinen suura löytyy Koraanin loppupuolelta (ks. suura nro 96.)

Koska olen tänä vuonna vihdoin saanut aloiteltua arabiankielen opintojani, niin ajattelin että näin paastokuukauden viimeisten päivien aikana on hyvä ajankohta yrittää opetella lausumaan näitä Koraanin historiallisia ensimmäisiä jakeita. Opettelu on käynyt kätevästi alQuran iPhone appsin avulla. Kyseistä appsia voin suositella kaikille iPhonen käyttäjille. Sen avulla koko kirja kulkee kätevästi mukana taskussa omassa kännykässä ilman että erikseen tarvitsisi kantaa isoa painosta mukana. Ei sitä ilmän kännykkää tule kovinkaan usein lähdettyä talosta ulos, joten Koraanikin kulkee sitten koko ajan mukana.

Tässä appsissa näkyy ensin arabiankielinen teksti ja aina sen perään tulee englanninkielinen käännös. Jos jotakin värssyä ei osaa itse arabiankielellä lausua, niin sitten voi painaa 'play' ja kuunnella miten kyseinen kohta kuuluisi resitoida. Alla 'screenshotti'.

Muutaman lounastauon aikana kulutetun opintohetken jälkeen nämä ensimmäiset jakeet painuivat muistiin aika vaivatta. Tässä on miltä lopputuloksen tulisi kuulostaa.

Tässä suuran ensimmäiset jakeet suomeksi:

Lue, kautta Herrasi nimeen, joka on luonut,

luonut ihmisen alkiosta.

Lue; onhan Herrasi jalomielinen,

Herrasi, joka opetti kynällä,

opetti ihmiselle sen, mistä tämä ei tiennyt.

Koraani (96. Alkion suura)

Jos muuten kiinnostaa opetella Koraania, niin Quran Explorer on yksi hyvä nettisivu jota voin suositella.

Tänään illalla selviää oliko tämä päivä ramadanin viimeinen, joten huomenna saattaa olla jo paastokuukauden päätösjuhla nimeltä Eid. Eikun 'Eid Mubarak' eli siunattua Eidiä kaikille!

Pinjan supisuomalainen iftar!

2011-08-17T08:48:00.000-07:00

Aloitin taas paastoamisen viikon alussa (10 päivän sairastelun jälkeen). Ja en voi sitten millään käsittää, miten tämä voikaan olla näin helppoa! Ei heikota, ei väsytä, ei ole kylmä, ei edes kauhea nälkä... Olo on ollut ihan "normaali".... loistavaa!

Me Antin kanssa jo viime vuoden bloggailuita tehdessä pohdittiin, että olisi kiva tehdä sellainen "suomalainen iftar"-postaus, jossa kaikki ruoat ovat suomalaisia... ei olisi marokkolaista hariraa tai muutakaan itämaista, jota useimmista iftar-pöydistä löytyy joka ilta, vaan todella perinteistä suomalaista ruokaa. Noh, tässä se nyt tulee; kuvareportaasi meidän tämän illan tarjonnasta. Hyvää ruokahalua! :P

Lohikeittoa

Friteerattuja muikkuja

Karjalanpiirakoita

Munavoita

Leipäjuustoa ja lakkahilloa

Runo suomalaiselle ruoalle:

Suomalainen ruoka on runo.
Ladattua yksinkertaista tunnelmaa.
Väkevää matkavoimaa, poronsivua ropsin ajoon.

Suomalainen ruoka on maisemataulu.
Kaurapelto, karpalosuo, sienimetsä, lohijoki, lehmihaka.

Suomalainen ruoka on allakka.
Tilliä ja uusia perunoita, mansikkamaitoa, uutispuuroa,
hirvipaistia, tähtitorttuja ja lanttulooraa.

Runo otettu täältä ja muokattu hieman. ;)

Runo Koraanista

2011-08-13T08:52:00.000-07:00

Kirja, joka on täynnä vastauksia,
Kirja, joka saa sinut itkemään,
Kirja, joka saa sinut huomaamaan,
kuinka paljon enemmän voisit yrittää.
Kirja, joka saa sinut ymmärtämään
mitä tosi rakkaus todella on.
Kirja, joka antaa suunnan
kaikissa elämän käänteissä.
Kirja, joka antaa toivoa,
että joku jossakin vartioi sinua.
Kirja, joka auttaa sinut läpi
elämän koettelemuksissa.
Kirja, joka ilmoitettiin rakkaalle Profeetallemme Muhammedille (rauha ja siunaukset hänen kanssaan) 23 vuoden aikana.
Kun kerran laitat uskosi tähän kirjaan,
pystyt käsittelemään maallisia pelkojasi.
Taivaasta lähetetty lahja.
Aarre ylhäältä.
Kirjallinen todiste mikä osoittaa meille
kuinka siunattuja me olemme Jumalan rakkaudesta.

Muokkaillen vapaasti suomentanut: Kawthar
Kuvan oikeudet: Kawthar

Saran sadonkorjuun aikaa

2011-08-12T16:20:00.000-07:00

Tässä paastokuukauden aikana on tullut todettua - kesä on jo lopuillaan - mutta ei vielä ohi. Luonto on pullollaan kaikkea hyvää ja terveellistä ja mikä parasta, ilmaista syötävää! Lasten kanssa on käyty keräämässä herukoita, salaattia, kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuja mummolasta ja tätilästä :) omassa pihassakin kasvaa yrttejä ja tomaatteja, nam! Nyt keväällä nähty vaiva tuottaa tulosta - ja antimista saadaan nauttia paastoa rikottaessa iftarilla -alhamdulillah Allahille kiitos!

Ulkoilun lisäksi ohjelmaa on tullut lasten koulun aloituksesta... monta hankintaa tarvitaan koulutien aloittamiseen kesän jälkeen, kyniä, penaaleita, vaatteita. Nämä välttämättömät on huolehdittava vaikka muuten olen pyrkinyt vähentämään ostostelua ja kaupoissa käyntiä Ramadanin ajaksi. Koulun alkamisen myötä on pitänyt koittaa omaakin päivärytmiä (lue: yörytmiä :-)) koittaa kääntää normaaliin suuntaan, nyt kun on tullut valvottua aamuyölle Fajr-rukousta odotellessa. Torstaina ensimmäisen koulupäivän aamuherätys 7:30 ottikin vähän voimille...

Koraanin opiskelu on edistynyt aika mukavasti, ihan aikataulussa mennään tavoitteiden suhteen, puolet viiden suuran listasta on nyt talletettu muistiin ja tulevat jo sujuvasti :) inshaAllah hyvä tsemppi pysyisi päällä kuukauden loppuun saakka, jotta tavoitteet tulisi saavutettua.

Useaan otteeseen olen miettinyt että on se harmi ettei tätä opiskelutahtia tule pidettyä yllä arjen pyörittämisen ohessa, ei nimittäin ole vienyt mitenkään kohtuuttomasti aikaa, yksi jae päivässä ulkoa metodi on toiminut hienosti ja ihanaa kun huomaa oppineensa jo muutaman kokonaisen suuran ihan sujuvasti resitoimaan...

Ramadan on kyllä mennyt tosi nopeasti, nyt ollaan jo lähes puolessa. Olen kiitollinen että paastoaminen on sujunut hyvin, olen pysynyt terveenä ja olo on ollut mitä parhain. Tässäpä tärkeimmät kuulumiset täältä Savosta :)

Wa Salam!

Kawtharin tervehdys Tunisiasta

2011-08-11T06:48:00.000-07:00

Tervehdys helteisestä Tunisiasta. Täällä voidaan oikein hyvin ja paastopäivät ovat sujuneet antoisasti. Kaupunki on päivisin kovin hiljainen ihmisten vältellessä ulkoilua kuumaan aikaan mittarin huidellessa plussalla neljänkympin molemmin puolin. Työläiset tekevät lyhennettyä työpäivää ja rakennustyömailla näkee päivisin kovin uupuneita miehiä lepäämässä varjossa. Vähän ennen auringonlaskua kaupanteko kiivastuu paastoajien käydessä ostamassa illaksi uunituoretta leipää tai kauden hedelmiä jälkiruoaksi. Kiinni olevien kahviloiden terassien varjossa istuu miehiä aikaa kuluttamassa ja moskeijoiden ovien edessä köyhät ojentavat käsiään almujen toivossa. Kun kutsu auringonlaskun rukoukseen käy puoli kahdeksan aikaan illalla, moskeijat täyttyvät rukoilijoista ja kodeissa rikotaan paasto pehmeällä keitolla perheen kesken. Se on se taianomainen hetki, kun koko kaupunki hiljenee täysin ja kadut tyhjenevät kokonaan. Voi kuulla nuppineulankin putoavan. Tunti sen jälkeen kaupunki on kuhinaa täynnä. Moskeijoista raikaa Koraanin resitaatio yli kaupungin ja uskovaiset kiirehtivät illaksi takaisin moskeijaan rukoilemaan. Lapset leikkivät yömyöhään pihalla kavereiden kanssa ja kaupat ovat auki puolille öin asti.

Minulla on vähän kuin juhlavuosi menossa tänä vuonna koska paastosin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Kahteenkymmeneen vuoteen on sisältynyt monenlaisia paastokuukausia. Milloin Suomessa, milloin Tunisiassa, paastoja työelämässä ja koulunpenkilläkin, aina välillä raskaana, vuosia imettävänä äitinä, lyhyitä talvipäivän paastoja ja pitkiä kesäpäivän paastoja kuten tänäkin vuonna.

Siinä missä alkuvuosien paastoni olivat paljolti vain ruoasta ja juomasta pidättäytymistä, nykyään fyysinen paastoaminen on vain sivuseikka. Se on asia mikä antaa minulle keskittymisen muihin tärkeisiin asioihin. Kuukausi on sielun ruokkimista, uskon lataamista, uskontekojen päivittämistä ja kärsivällisyyden kasvattelua sekä lähimmäisten huomioonottamista. Yritän käyttää päiväni hyödyllisesti opiskellen ja Jumalaa muistellen hukkaamatta aikaani turhaan. Tavoitteena kasvaa muslimina vuosi vuodelta ja pyrkimyksenä saada vuoden aikaiset syntini anteeksi. Illaksi kokkaan jotain kevyttä minkä voimin jaksaa mutta mikä ei estä palvontatekojen tekemistä aamunkoittoon asti. Lasten kanssa tulee puuhasteltua paljon mutta koska Pinja jo teki kattavan hyvän postauksen lasten Ramadanista niin en postaa aiheesta lisää. Halukkaat voivat kuitenkin seurata pitämääni lasten Islam blogia minne postaan paastokuuakuden aikana tarinoita, askarteluvinkkejä ja tehtäviä pikkumuslimeille. Blogiin pääset tästä linkistä.

Antoisaa Ramadanin aikaa kaikille muslimeille ♥

Tunnelmia Pinjan sairastuvasta.

2011-08-10T06:46:00.000-07:00

Kylläpä heitti suunnitelmat taas volttia.. Ensimmäiset kolme päivää pystyin paastoamaan, mutta sen jälkeen tuli stoppi, sillä jouduin aloittamaan 10 päivää kestävän penisiliinikuurin. Angiina iski kyllä niin huonoon saumaan...jos se nyt koskaan hyvään saumaan iskee.

Alkuun pänni oikein urakalla, sillä paastoaminen on kuitenkin aika iso osa ramadania, enkä siihen nyt pysty.. Mutta pian siihen sopeutui, että minkäs sille mahtaa, kaikkeen kuitenkin on tarkoituksensa ja minun pitää nyt suunnata energiani johonkin muuhun kuin mököttämiseen.

Olen yllättänyt itsenikin sillä kuinka paljon olen pystynyt panostamaan henkiseen puoleen paastoamattomuudesta huolimatta! Olen päivittäin lukenut Koraania, kuunnellut eri aiheisiin liittyviä islamilaisia luentoja, pyrkinyt tekemään pieniä hyviä tekoja läheisilleni, opettanut pojilleni islamia ja rukouksen perusteita, opetellut arabiankielistä Koraania ulkoa, rukoillut ja muistellut Allaahia mahdollisimman paljon. Henkisesti oloni on todella mahtava ja olen nauttinut valtavasti ramadanista tähän mennessä. Fyysisesti olo on ollut aika pohjalla, sillä flunssa ja kuumeilu vaivaa jatkuvasti. Lääkekuuri loppuu viikonloppuna, joten jos vaan olo on siihen mennessä kohentunut, pääsen aloittamaan paaston jälleen ensi viikolla, jos Luoja suo.

On tässä saikkuilussa ollut puolensakin.. Minulle on jäänyt aikaa rakkaalle harrastukselleni, maalaamiselle. Minä aina hiljaisina hetkinä, yleensä iltaisin lasten mentyä nukkumaan, maalailen jos inspiraatio iskee. Käytän akryylimaaleja ja aiheet sivuavat melkeinpä aina jotenkin islamia. Rakastan arabian kieltä ja kalligrafeja, joten nekin usein esiintyvät luomuksissani.

Tässä muutama taulu, jonka olen maalannut:

Surah al-ikhlaas

Tämän taulun tein eräälle tuttavalle pari vuotta sitten, jolloin hän oli juuri palannut islamiin (=kääntynyt muslimiksi).

Tämä taulu löytyy omasta eteisestä. En ole raaskinut myydä, sillä pidän taulun väreistä todella paljon..

"Rakkaus" ja "Armo" arabiaksi. Nämä taulut inspiroiduin tekemään erään ystäväni suurien elämänmuutosten myötä ja samainen ystävä ihastui tauluihin ja osti ne sitten minulta (tietämättään, että häntä olin ajatellut alun alkaen). :D

Tämän taulun tein tilaustyönä viikko sitten.

Lisää tauluja löytyy tämän paastokuukausi-blogin facebook-sivuilta ja omasta blogistani.

Teen tauluja tilauksesta. Tälläkin hetkellä kahdeksan taulua odottaa valmistumistaan. Pari niistä pitäisi saada tehtyä vielä ennen ramadanin päättymistä, sillä ne halutaan antaa eid-lahjaksi ramadanin jälkeen.. Eli ei mitään pelkoa tekemisen puutteesta. ;)

Jos olet kiinnostunut taulun tilaamisesta, voit ottaa yhteyden minuun sähköpostilla: pinjanherkkula@hotmail.fi

Seuraava postaukseni tulee sitten, kun olen taas päässyt jatkamaan paastoa, jos Luoja suo. Päätän tämän postauksen tähän kauniiseen Koraanin suuraan, jota tällä hetkellä opettelen ulkoa. Enjoy!

Antin kuvaraportaasi ensimmäisestä paastoviikosta

2011-08-06T16:17:00.000-07:00

No niin, ensimmäinen ramadan-viikko alkaa olla jo takana. Mitäs kaikkea tässä on tullut tehtyä? Ajattelin antaa tällä kertaa kuvien puhua puolestaan.

Ollaan samoiltu metsässä

istuttu hiljaksiin mättäällä ihmetellen maailman menoa

käyty "taraweh"-rukouksissa moskeijalla

ja luettu Koraania (tosin ei riittävästi)

on käyty iltakävelyllä

polvistuttu Jumalan edessä

on syöty terveellisesti yöllä ennen päivän paaston alkua

ihmetelty maailmankaikkeuden kauneutta

käyty taas moskeijalla

ja opiskeltu Koraanin värssyjä

nautittu ramadan-fiilareistaa

ja käyty taas metsällä

hiljennetty kuuntelemaan rukouskutsua

sekä uskonnonopettajaa

on rikottu paasto

ja nautittu hyvästä seurasta

Päätän kuvaraportaasini seuraavaan tositarinaan:

Alle 3v lapsi kysyy ruokapöydässä: "Äiti miksei Antti syö?"

Äiti vastaa: "On Ramadan ja Antti syö vasta kun on pimeä."

Lapsi kekkaa: "No pistetään valot pois päältä!"

Siunattua paastokuukautta!

Saran ja Kuopion siskojen erityinen ilta

2011-08-03T00:55:00.000-07:00

Kiitos ja ylistys maailmojen herralle näistä upeasti sujuneista ensimmäisistä paastopäivistä. Fiilis on erinomainen ja tuleva kuukausi siintelee edessä mahdollisuuksia täynnä. Ensimmäisn kymmenen päivän aikana tavoittelen Allahin armoa - aina on anteeksipyydettävää...

3. paastopäivän aamu alkoi reippaasti normaalia aikaisemmin, kiitos veljeni, joka piipahti töihin menessään aamukahville klo 9 :) alhamdulillah - pitäisikin herätä ihmisten aikoihin paastosta huolimatta. Velipoika ihasteli aamiaispöydän runsautta, olinhan eilen taas ähertänyt keittiössä iftaria odotellessani... itse olin vaan syönyt "aamiaiseni" vähän eriaikaan. Minulla ei onneksi tunnu olevan mitään vaikeuksia tarjota muille syötävää tai seurata muiden syömistä kun paastoan, suorastaan päinvastoin - tuputan koko ajan kaikille syötävää ja juotavaa!

Nyt kun julkistin Koraanin opintotavoitteeni niin päätin miettiä ns. blondivarman keinon tallettaa päähäni uudet suurat: yksi jae (ayah) illassa, paukutan sitä niin kauan että se tulee kuin vettä vaan. Eilisen jae oli sitten Norsun suuran 1. jae ja da-daa ainakin alkajaisiksi metodini toimi loistavasti :) aamulla jae muistui mieleen aivan sujuvasti. Tänä iltana sitten jatkan harjoituksia inshaAllah. Samanaikaisesti luen englannin ja suomenkielisiä Koraanin käännöksiä, erityisesti mietiskellen suuria joita nyt opettelen ulkoa, jotta sisäistäisin niiden merkityksen ja tämä myös edesauttaa arabiankielisten säkeiden muistamisessa. Sivussa treenaan arabiankielen kirjoitus- ja lukutaitoani, ovat vielä melkoisia harakanvarpaita minun kirjoitelmani, mutta harjoitus tekee mestarin - eikös ne niin lupaile? :)

Ramadan on aikaa jolloin on erityisen hyvä viettää aikaa ystävien ja
perheen kesken, kotonamme on aika usein vieraita ja tämän kuun aikana vielä tavallista enemmän, paasto on mukavaa rikkoa seurassa ja myös kokkauksia tulee usein laitettua turhan runsaasti oman porukan tarpeisiin nähden. Tämä ilta on silti erityinen - tänä iltana Kuopion siskot kokoontuvat kotiini todistamaan uuden siskon paluuta Islamiin ja rikkomaan paaston yhdessä. Odotan tapahtumaa innolla ja koitan miettiä mitä erityistä voisin keksiä toivottaakseni uuden siskon tervetulleeksi ummaan.

Ah, ihana sisko-ilta takana... nyt meillä on uusi sisko alhamdulillah :) tervetuloa ummaan Satu!
Kokoonnuimme kotonani ja rikoimme yhdessä paaston, sekä rukoilimme Maghreb eli auringonlaskunajan rukouksen. Sitten koitti tärkeä hetki, shahadan eli uskon tunnustuksen lausuminen. Halasimme vuorotellen uutta siskoa, ihan tuli tippa linssiin... on hienoa päästä todistamaan näin tärkeää tapahtumaa. Sen jälkeen aika vierähti mukavasti rupatellessa ja yhdessä olosta nauttiessa.

Alla esimerkki video mitä uskon tunnustuksessa sanotaan ja vapaasti käännettynä arabiasta suomeksi:

"ÄSH-HÄDU (todistan) ÄN LÄÄ-ILÄÄHÄ (ettei ole muuta Jumalaa) ILLA-ALLAAH (kuin Allah), WA ÄSH-HÄDU (ja todistan) ÄNNÄÄ MUHÄMMADAN RASUL-ALLAAH (että Muhammed on Hänen sanansaattajansa) "

Nyt olo on väsynyt mutta onnellinen ja kiitollinen - jälleen yksi paastopäivä onnellisesti takana - onkin Fajr rukouksen aika. Huomenna on vuorossa rauhallinen päivä ja tämänkin illan edestä Koraanin opiskelua inshaAllah.

Minimuslimien ramadan

2011-08-02T23:14:00.000-07:00

Kylläpä aika menee nopeasti.. siitä on mielestäni vain ihan vähän aikaa kun raapustelin tänne viime vuoden ramadan kokemuksiani.. Uskomatonta miten vuosi vuodelta tämä homma helpottuu, vaikka päivä senkun pitenee!

Nyt on paaston kolmas päivä ja kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Nälkä ei ole edes vaivannut! Väsymys painaa hieman päälle, koska nukkumaan pääsee lähempänä puolta yötä, kolmen hujakoilla herätään syömään ja rukoilemaan ja sitten kuudelta onkin herätys töihin. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja sitä paitsi aika vähän sitä tulee nukuttua muinakaan aikoina. Ramadanina väsymys vain iskee kovemmin, koska ei ole yhtä paljon energiaa käytettävissä, eikä esimerkiksi aamukahvia, jolla lähtisi käyntiin vähän ripeämmin.

Tänä vuonna olen saanut huomata ihanan ilmiön; siskot ovat todella panostaneet lastenkin ramadaniin! Minä tein pojilleni ”hyvientekojentaulut”, johon he saavat tarroja sitä mukaan, miten paljon hyviä tekoja on päivän aikana tullut tehtyä. Hyviksi teoiksi luetaan teot, jotka tehdään kenenkään pyytämättä, vain miellyttääkseen toista ja myös se, että on mukisematta totellut vanhempiaan esimerkiksi jos huone on pyydetty siivoamaan tms. Tauluissa on 50 kohtaa ja kun kaikkiin kohtiin on saatu tarra palkitsen pojat jotenkin (vielä en ole päättänyt miten). Me otimme taulun käyttöön pari viikkoa ennen ramadania, jotta saisin pojat viritettyä siihen mielentilaan, että he kilpailisivat hyvän teossa.

Väsäsin myös kasaan ihka ensimmäistä kertaa ”ramadan-kalenterin” erään ystäväni inspiroimana. Tein kalenterin taulukehyksiin, päällystäen tukilevyn vihreällä kankaalla. Maalasin 30 tulitikkuaskia sisältä ja ulkoa punaisella, sinisellä ja vihreällä ja liimasin ne sitten kankaan päälle.

Jokaisen askin sisään tuli iso karkki ja lappunen, jossa lukee jokin pieni opetus islamista, hadith tai hyvä teko, joka tulisi sinä päivänä tehdä. Laitoin mukaan vain yhden pehmeän hedelmätoffeen, jonka pojat saavat sitten jakaa joka aamu (ja näin oppivat myös jakamaan ehkä paremmin). ;)
Tässä muutama esimerkki kalenteriaskien sisällä olevista lapuista:

Tämä ramadan-kalenteri idea lähti leviämään hurjalla vauhdilla siskojen keskuudessa pari-kolme viikkoa ennen ramadania ja nyt niitä löytyy todella monesta kodista! :) Jokainen on väsännyt siitä omanlaisen. Tässä muutama esimerkki ystävieni kalentereista:

Yksityisissä facebook-ryhmissä jaamme ideoita ja mielipiteitä lapsien ramadan-toimintaan. Oikea ideanikkareiden kuningatar on siskomme Kawthar, jolta ei ideat lopu, ei sitten millään! Hän toivon mukaan kertoo myöhemmin omassa postauksessaan kaikista askartelemistaan lasten jutuista in sha Allah. ;)

Rakensimme myös jälleen joka vuotisen ramadan-kaupungin lasten huoneen pöydälle ja siihen olisi tarkoitus askarrella tässä joku ilta uusi moskeija.

Arki-iltaisin ja viikonloppuisin poikani tykkäävät kuunnella lasten nasheedeja (islamilaisia lauluja) ja tässä on tämän hetkinen suosikki, jota lauletaan kaikki yhdessä usein :)

Joka ilta poikien nukkumaan käydessä, kuuntelemme ja lausumme yhdessä Koraania. Näin minä pystyn kertaamaan jo oppimiani suuria (Koraanin kappaleita) ja pojat oppivat uutta.

Pyrin mahdollisimman usein tuomaan pojille jotain islam-aiheista askarreltavaa, väritettävää tms.. Ensimmäisenä iltana he saivat pinkan värityskuvia iltapuuhakseen. Tässä yksi kuvista:

Ettäs joo, tämänmoisissa tunnelmissa tällä kertaa. Saas nähdä mitä muuta tässä vielä keksii, jotta lapsetkin saisivat mahdollisimman paljon irti ramadanista.

Ramadan kareem!

Saran Ramadan startti

2011-08-02T03:24:00.000-07:00

Ramadan kareem kaikille!

kyllä tätä jo odotettiinkin... siis siunatun kuukauden alkamista. Erittäin epäjärjestelmällisenä ihmisenä yllätin itseni ja jopa valmistelin Ramadanin alkua :) suuritöisempiä herkkuja pakkaseen, ostosten suunnittelua ja tärkeimpänä: Koraanin opiskelutavoitteet tuli oikein kirjoitettua muistiin.

Opiskelutavoitteet

Tänä vuonna paastokuukausi sattuu niin ettei ole koulua, eikä töitä - luksusta - saan keskittyä Ramadaniin ja siksi lupasinkin itselleni että käytän ajan tarkoin hyödyksi inshaAllah. Tavoitteenani on keskittyä Koraanin opiskeluun täydellä tarmolla, kun arjen pyörityksen tuiskeessa siihen tulee panostettua harmittavan vähän. Joka ilta ennen nukkumaan menoa luen käännöstä ja paastokuukauden loppuun mennessä opettelen 5 uutta suuraa ulkoa. No niin... nyt se on julkista - joten en voi luistaa tästä lupauksesta :)

Maanantain vastainen yö aloitti paastokauden, viimeisen aterian suhuurin sai syödä puoli kolmen aikaan. Tehdessäni rukouspesua tein samalla paastoaikomuksen tulevalle kuukaudelle, aamunkoitonrukous Fajr tuli suoritettua ihan uudenlaisella hartaudella ja juhlallisissa tunnelmissa.

Ensimmäinen paastopäivä sujui oikein hienosti, vaikka paljon onkin ollut puhetta pitkästä paastoamisajasta, sitähän kertyikin huimat 19,5 tuntia. Aloittelin päivän rauhallisesti lukemalla kirjaa ja valmistamalla lapsille lounasta. Kun illan kokkausstrategia oli valmisteltu, puutelista raapustettu ja olinkin valmis lähtemään kaupungille hankkimaan puuttuvia ruoka-aineita ja ennen kaikkea tapaamaan tulevan siskon kanssa. Olimme vasta puhelleet puhelimessa edellisviikolla ja tapaaminen jännitti kun olin luvannut kertoa islamista ja neuvoa käytännön asioissa, olenhan itsekin suhteellisen "uusi" muslimi. Alhamdulillah - kiitos Jumalalle - kaikki meni oikein hienosti, neuvoin rukouspesun "Wudhun" ja opettelimme rukoilemaan :) InshaAllah keskiviikkona saamme jälleen uuden siskon ummaamme. Mikä ihana aloitus tälle siunatulle kuukaudelle! Allahu Akbar!

Iftar

Ensimmäisen illan iftar-aterian eli "aamupalan" puuhasimme yhdessä sisko-Minnan kanssa ja nautittiin siitä täysin siemauksin pitkän päivän päätteeksi. Tunne oli: "ah, tästä se nyt lähtee, ensimmäinen päivä takana" :) Pöydän antimina oli mm. harira-keittoa, chebekiaa, m'semmen-lettuja, selloua, taateleita, mansikkapirtelöä, erilaisia keksejä.

Ramadanin vietto tuntuu usein pyörivän paljon ruoan ympärillä ja koitankin tänä vuonna keskittyä aikaisempaa paremmin henkiseen kehitykseen. Päätin vähentää television katselua ja netissä surffailua - tämän hukatun ajan käytän Koraanin lukemiseen ja opiskeluun. Paastokuukauden päätteeksi voin sitten kertoa miten tämä onnistui ja saavutinko opiskelutavoitteeni.

Antti avaa vuoden 2011 paastobloggauksen videolla

2011-07-30T13:51:00.000-07:00

Tervehdys, rauha olkoon kanssasi - salam alaikum ja shalom! Taas on se siunattu aika vuodesta kun alkaa paastokuukausi eli ramadan. Ennusteen mukaan ensimmäinen paastopäivä on maanantai mutta se selvinnee nyt sunnuntain aikana. Ohessa fiilareitani kotiseutuni suosikkipuuni oksalta. Katsotaan mitä kaikkea hienoa vuoden 2011 ramadan tuo tullessaan!

T: Antti

Safian juhlapäivä

2010-09-14T09:24:00.000-07:00

Ramadanin alussa kerroin miten kuukauden tunnelmat ovat satumaiset. Nyt satu loppui haikeissa tunnelmissa. Vuosittaista kohokohtaa saa taas odottaa 11 kuukautta. Juhlapäivä eli Eid-al-Fitr kruunasi hienon kuukauden. Kerron hiukan mitä juhlapäivän aattona ja juhlapäivänä tapahtuikaan.

Viime keskiviikkona oli siis ramadanin 29. päivä. Sinä iltana odoteltiin kärsimättömänä tietoa uudesta kuusta. Ei vielä...YES!!! Paastotaan siis täydet 30 päivää. Se tiesi minulle enemän aikaa valmistautua juhlaan. Olin tullut iltavuorosta töistä kymmenen maissa. Lapset olivat pois kotoa, joten sain kaikessa rauhassa siivota, leipoa, koristella kotia ja silittää juhlavaatteet. Laitoin tuulemaan innokkain mielin. Juhla on vain kerran vuodessa, ilo irti valmisteluistakin siis.

Seuraavan päivän paasto eli ramadanin viimeinen päivä oli kaikkein vaikein minulle. Olin töissä illan ja sain tsempata itseäni moneen kertaan. Mieli oli ristiriitainen. Vaikka nautin ramadanista, nautin myös ajatuksesta arkirytmin palautumisesta. Iloisen haikeana rikoin viimeisen paastopäiväni: pieni pyyntörukous ramadanin hyväksymiseksi, taatelit ja maito. Siinäkö se oli? Pelätyt 30 päivää menivät kuin hujauksessa. Paaston rikkominen töissä ei oikein tuo arvokasta tunnelmaa, mutta todistaa mainiosti uskonnonharjoittamisen ja arjen sovittamisesta yhteen. Työkaverit ihmettelivät miksi laitoin kahvin porisemaan illalla. :) Eivät aina muista meidän toisinajattelijoiden tempauksia. Kun kerroin ramadanin viimeisestä päivästä, sain onnitteluja osakseni.

Illalla kotona nukkumaan meneminen oli jännittävää. Aamulla herättäisiin juhlatunnelmissa. Kuin lapsena ennen jouluaattoa. Tiesi että huomenna tulee joulupukki, saisi jouluaterian ja lahjoja... Aamulla herättiin jännittyneinä, mahassa kipristeli. Suihkujen, aamupalan ja tälläytymisten jälkeen lähdettiin kohti juhlapaikkaa.

Tällä kerralla oltiin Leaf Areenalla täällä Turussa, kuten Pirjo jo ehti kertoakin. Paikka oli oikein miellyttävä, vaikka eihän se mikään juhlapaikka oikeasti olekaan... Paikka toimii urheilutilana, mutta pilliin puhaltamisen sijaan tuona päivänä kuului vain iloista puheensorinaa, onnitteluja ja ylistyskommentteja.

Juhlapaikalle vyöryi hiljalleen väkeä mitä hienoimmissa juhlavaatteissa. Jo parkkipaikalta lähtien kättelyt, halaukset ja poskipusuttelut olivat päivän tärkeintä antia. Miten arvokkaalta tuo päivä tuntuikaan. Ihana päivä, ihanat ihmiset paikalla jakamassa juhlaa kanssani.

Sekä miehet että naiset odottelivat iloisina yhteisrukouksen alkamista tervehtien tuttavia ja toivotellen siunattua juhlapäivää. Ennen rukousta kerättiin vielä viimeisiä hyväntekeväisyyslahjoituksia. Satojen siskojen ja veljien yhtesrukous herkistää mielen jo pelkällä massallaan. Kaikki vierekkäin suorissa rukousriveissä, kylki kyljessä tasa-arvoisina Luojan edessä. Allahu Akbar... Mielen valtaa rauha ja nöyryys, helpotus ja toivo. Kyyneleet valuvat poskillani kun lopetan rukoukseni kiitollisuudesta. On etuoikeus kuulua tähän joukkoon!

Rukouksen jälkeen ihmiset jatkoivat onnitteluhalauksia ja jakoivat onnentoivotuksia. Itse muistelin samanlaista juhlaa 18 vuotta sitten. Minut otettiin vastaan avosylin pieneen yhteisöön Oulussa asuessani. Silloin tunsin tulleeni omieni joukkoon, minusta kuoriutui muslimi... olen siis aikusikään päässyt muslimi juuri eid-päivänä :)

Osa ihmisistä jäi kahvilaan seurustelemaan ja viettämään aikaa. Jotkut olivat tulleet juhlapaikalle töistä, joillakin matka jatkui takaisin töihin. Itse jäin hetkeksi kahvilaan muutaman ystävän kanssa. Kahvila ei varmaan ikinä ole ollut niin täynnä kuin tuolloin.

Osa muslimeista oli mennyt moskeijalle kahvittelemaan ja nauttimaan juhlapäivästä. Aamupala oli jäänyt niukaksi, joten matkani jatkui lasten kanssa syömään. Perinteeksi muodostunut tapamme on ollut mennä Raxiin nauttimaan seisovanpöydän antimista. Niin teimme myös tänä vuonna. Juhlapäivänä ei pidä viettää aikaa kattiloiden äärellä, vaan nauttia valmiista. Kohokohtana oli lapsille jäätelön tursottaminen itse jäätelökoneesta, mistä riitti huvitusta kaikille.

Ilta jatkui kotona rauhoittuen ja herkutellen. Pitkät paastopäivät ja lyhyeksi jääneet unet verottivat ja oli pienten torkkujen aika. Illalla laitoimme kahvipöydän koreaksi ja nautimme suussasulavista herkuista...joita kyllä napsimme pitkin iltaa kukin vuorollaan. Niin oli ramadan ja eidjuhla 2010 loppumaisillaan. Ensi vuoteen, jos Luoja suo!

Kawthar juhli tunisialaiseen tapaan

2010-09-13T15:00:00.000-07:00

Varhain viideltä aamurukouksen jälkeen ei enää kannattanut palata nukkumaan koska paaston päättymisen juhlarukous alkaisi moskeijassa jo klo.6.45. Laitoin lasten lahjat valmiiksi esille koska he tykkäävät "nuuskia" niitä heti herättyään. Laittaa myös vipinää kinttuihin moskeijaan lähtemiselle kun on jotain kivaa odottamassa kotona.

Söimme kevyenä aamupalana taateleita, hedelmiä ja tuoremehua erotuksena sille, että paasto on ohi ja saamme taas päivällä syödä. Valmistellessamme lähtöä moskeijaan kuuntelimme monen moskeijan minareeteista kuuluvaa jatkuvaa Jumalaa ylistäviä sanontoja, joita toistelimme myös kävellessämme lähimoskeijaan. Kaikilla kadulla kulkevilla oli yksi ja sama suunta ja sama tarkoitus. Mennä moskeijaan juhlarukoukseen.

Moskeija oli aivan täysi, kun rukoilimme lyhyen juhlarukouksen ja sen jälkeen istuimme matoille kuuntelemaan imaamin pitämää saarnaa minkä jälkeen kaikki halailivat ja poskipussailivat toisiaan hyvää juhlapäivää toivotellen. Tutut ja tuntemattomat. Eräs vanha rouva kaatoi käsiini virkistävää ruusuvettä sekä tarjosi lapsilleni taateleita. Moskeijan ulkopuolella oli vähäosaisia, sairaita ja vammaisia pyytämässä almuja rukoilijoilta. Kävelimme lyhyen matkan takaisin kotiin pysähtyen vähän väliä onnittelemaan ystäviä ja naapureita juhlapäivästä.

Kotona katoin pihalle herkkupöydän sillä aikaa kun lapset pääsivät odotettujen lahjojensa kimppuun. Istuimme pihalla vastaanottamassa sukulaisia ja naapureita, jotka kävivät ohimennen juhlatoivotuksineen istuen hetken syömässä pikkuleipiä.
Koska oli perjantai niin pääsimme taas kohta lähtemään takaisin moskeijaan perjantairukoukseen mikä on tapana rukoilla seurakunnassa. Sen jälkeen olikin siestatirsojen paikka koska varhainen aamuherätys painoi ja ehkä elimistökin oli hieman sekaisin päivällä syömisestä mikä väsytti.

Juhlapäivän kääntyessä alkuiltaan ja vähän viileämpään ilmaan päivän helteestä on paikallisilla tapana lähteä kaupungille kiertelemään ja viemään lapsia huvipuistoihin, sirkukseen, eläintarhaan tai vaikka vain jätskibaariin. Kaduilla on paljon erilaisia kauppiaita myymässä lahjoja lapsille. Pojat ostavat paukkupapaatteja sekä laserpyssyjä, tytöt nukkeja. Kaikilla on uudet juhlavaatteet päällä, kauniit kengät jaloissa ja naisilla juhlavammat huivit hiuksissaan. Perheet kulkevat kaupungilla yhdessä ostaen katukojuista popcornia ja paahdettuja pähkinöitä. Kaikki ovat hyvällä tuulella ja vieraitakin ihmisiä onnitellaan juhlasta. On virallinen pyhäpäivä ja kaikki virastot ja suurinosa kaupoista on kiinni.

Kävimme vielä sukulaisissa missä lapset saivat sediltään lahjaksi rahaa. Papaatit paukkoivat kaduilla ja kaikki lapset olivat niin sööttejä juhlavaatteissaan. Kukaan ei muistanut syödä lämmintä ruokaa vaan herkuttelu jatkui koko päivän. Kujilla naisia käveli pikkuleipälautaset käsissään menossa vierailulle ystävilleen namituliaisin. Moskeijasta kuului illan viimeinen rukouskutsu ja me ajelimme takaisin kotiin oman pihan tunnelmaan. Lasten ei unta ei juuri tarvinnut etsiä pitkän mukavan päivän jälkeen. Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme päivällistä lemppariravintolassa, rannalla lumpustelua ja italialaista jätskibaaria. Lisäksi lapset saisivat itse leipoa kakun sekä keksejä. Juhlapyhä kestää kolme päivää ja sitten maahan palaa tavallinen arki pitkästä aikaa.

Pinja juhlatunnelmissa.

2010-09-13T02:46:00.000-07:00

Olipas hulinat… on kyllä viime päivät tullut juhlittua niin urakalla, että nyt jaksaa hymyssä suin palata arkeen. Tässä pieni kooste meidän eidistä.

Palatkaamme viime keskiviikkoon. Lähden heti aamusta Helsinkiin viime hetken shoppailuja tekemään. On ostettava lampaan lihaa, taateleita, muutama eid-lahja kavereille ja heidän lapsilleen, mausteita jne.. Otan onneksi pojan rattaat mukaan, sillä takasin tullessa rattaat tursuavat muovipusseja joka puolelta ja ne painavat varmaan tonnin (jos nyt himpan verran liioitellaan). Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta juuri minun puolelleni bussissa ja hiki vaan virtaa. JANO. Mutta siihen vesilasilliseen on vielä monen monta tuntia aikaa…

Kotiin päästyäni rupean valmistelemaan illan iftaria. Siivoan ja stressaan. Kaikki on vielä täysin rempallaan. Todella toivomalla toivon, että seuraava päivä ei olisi vielä eid… Tulee ilta ja rikomme paaston. Päivystän internetissä jatkuvasti ja sitten vihdoin tulee ilmoitus Saudeista, että uutta kuuta ei näy taivaalla, joten paasto jatkuu vielä torstaihin ja perjantaina olisi eid. H-E-L-P-O-T-U-S-! Saan siis vielä yhden lisäpäivän siivota ja valmistella juhlia rauhassa. Jeshhh!

Torstai. Viimeinen paastopäivä. Herään jo seitsemän hujakoilla tekemään sambuusa-taikinalevyjä pakkaseen valmiiksi, jotta voisin sitten perjantaina tehdä sambuusoita puolet nopeammin. Ennakointi on kaiken a ja o.

Tämän urakan jälkeen siivoan vielä hiukan, paketoin pari lahjaa teen eid-kortteja ja sitten onkin aika suunnata taas Helsinkiin. Siskoni on tulossa meille muutamaksi päiväksi kylään, viettämään eidiä meidän kanssa. Sisko, jota en ole nähnyt yli 11 vuoteen… perhosia vatsan pohjassa.

Olen minuutilleen samaan aikaan junan kanssa asemalla. Yht’äkkiä katseeni löytää iloisen naisen lähestyvän minua ja ennen kuin huomaankaan, olen kovassa rutistuksessa. Vaikka vuodet ovat vierineet, silti tunnesiteet ovat pysyneet vahvoina. Sisko on aina sisko.

Suuntaamme lähimpään mäkkäriin ja katselen vierestä kun lapset ja siskoni mässäävät…oih niin herkulliselta tuoksuvia ranskalaisia…ja kylmää virkistävää limua. Pysy lujana Pinja! Viimeinen paastopäivä!!

Menemme kotiin ja loppupäivä kuluukin jutellessa ja iftaria valmistellessa ja juhlapäivän kakkua leipoen. Kello lyö kahdeksan. Tämän vuoden ramadan on päättynyt. Laitan taatelin suuhuni ja se laukaisee suuren tunnelatauksen sisälläni; kuukauden paasto on kunnialla suoritettu, olen todella iloinen!

Seuraavana aamuna pukeudumme juhlavaatteisiin. Väsään huivia päähän ainakin puoli tuntia… tämä on tarkkaa hommaa.. Onhan sentään eid.. :D

Hyppäämme autoon ja huristamme suurelle urheiluhallille, jossa yksi Espoossa järjestettävistä eidin yhteisrukouksista pidetään. Kadut ovat täynnä koreisiin ja todella värikkäisiin juhlavaatteisiin pukeutuneita muslimeita ja on helppo mennä virran mukana. Ihana yhtenäisyyden tunne. Rakastan eidiä.

Mennessämme sisään urheiluhalliin, kaikille jaetaan muovipussit, joihin jalkineet tulee laittaa. Pussituksen jälkeen siirrymme suurelle tekonurmelle, jossa jo istuskeleekin paljon uskon siskoja ja veljiä. Lapset juoksevat ympäriinsä iloisina ja nauravina. Jopa ihan pienillä vauvoilla on juhlapuvut päällä. Aivan ihana juhlatunnelma!!

Kierrän pienen hali-pusu-kierroksen ystävieni luona ja vaihdan muutaman eid-lahjan ja istahdan sitten siskoni ja ystävieni viereen rupattelemaan ja ihailemaan juhlapukujen loistetta. Kello lyö kymmenen (jolloin rukouksen oli tarkoitus alkaa), mutta ihmisiä vaan tulee ovista lisää ja lisää…tyylikkäästi myöhässä, kuten joka vuosi, joten odottelemme vielä jonkin aikaa (lue: ainakin puoli tuntia), että kaikki ovat saapuneet paikalle ja sitten imaami lausuu rukouskutsun, jolloin kaikki menevät ja muodostavat suorat rivit. Osa naisista ja vanhemmista lapsista jäävät vahtimaan pieniä lapsia rukouksen ajaksi. Rukous alkaa. Puhehälinä loppuu kuin seinään ja keskittyminen siirtyy Jumalaan. Suuri kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne valtaa minut. Sisäinen rauha.

Rukouksen jälkeen kaikki käyvät halailemassa ja toivottamassa toisilleen hyvää eidiä. Jopa ei-muslimi siskoni saa halirutistuksen ja pusut poskille tuiki tuntemattomalta. Se aiheuttaa pientä hilpeyttä ja iloa. Sitten lähdemme kotia kohti.

Kävelemme autoille samaa matkaa seinänaapureidemme kanssa ja päätämmekin helpottaa molempien kokkailu-urakkaa jakamalla työn. Naapurimme lupautuivat tekemään lihat, leivät ja riisin ja minulle jäi sambuusoiden, suklaakakun ja salaatin teko. Fare play. Sounds good to me.

Kotona pojat saavat ensin avata eid-lahjansa. Kauan odotettu hetki heille. Olen ostanut itsellenikin pienen lahjan, jonka sujautan päälleni. Se on essu, jossa lukee "Master halal chef". :D

Siskoni rupeaa koristelemaan asuntoa ja rappukäytävää ilmapalloilla ja serpentiinillä. Minä häärään keittiössä. Olen kutsunut paljon ystäviäni mukaan juhlimaan. Parin tunnin sisällä kuitenkin puhelimeni laulaa jatkuvasti peruutusviestejä, jolloin alkaa todellisuus selvitä… vain yksi kutsumistani ystävistä pääsee kylään..

Mutta hätähän ei ole tämän näköinen. Viemme ruoat naapurimme olkkariin ja rupeamme syömään. Pöytä on todella koreana ja täynnä aina vaan ihanampia herkkuja. Puheensorina täyttää ilman. Viereisellä pöydälläni palaa kauniita geelikynttilöitä pienissä laseissa. Useaan otteeseen meinaan epähuomiossa ottaa kynttilälasin käteeni ja juoda siitä.. ”Hot shot” Pinja style.

Myös veljeni, äitini ja mieheni (joka joutui olemaan töissä koko päivän) liittyvät seuraamme hieman myöhemmin. Ruokaa onneksi riittää kaikille. Myöhemmin illalla siirrymme takaisin omaan asuntoomme perheen kesken jatkamaan iltaa. Tänään juhlimme niin eidiä kuin pientä perheen jälleennäkemisen juhlaa. Ilta venyy ja paukkuu, viimeiset vieraat lähtevät kotiin myöhään yöllä ja käymme nukkumaan puolen yön hujakoilla. Ihana päivä kaiken kaikkiaan!

Lauantaina yhdistys, jossa olen mukana, järjestää eid-retken Leikkiluolaan äideille ja lapsille ja ruokailun sen jälkeen mäkkärissä… Minä tosin päätän jäädä kotiin poikieni kanssa ja pitää lepopäivän, jotta jaksamme taas juhlia sitten seuraavana päivänä. Vietämme kotipäivän ja keskipäivällä vien siskoni Helsinkiin pienelle turistikierrokselle. Sitten on aika viedä hänet juna-asemalle ja sanoa hyvästit. Oli aivan mahtavaa viettää eid hänen kanssaan. Uskon sen olleen hänelle myös ainutlaatuinen kokemus kaikin puolin. Halaamme vielä kerran, hän hyppää junaan ja minä suuntaan hieman haikeana takaisin kotiin. Taistelen kovaa flunssaa vastaan koko loppupäivän sitruunateen ja hunajan voimin.

Koittaa sunnuntai. Tee taisi auttaa, sillä olo on jo paljon parempi. Teen perheelleni hieman ruokaa aamupalaksi/lounaaksi. Tänään olen mukana järjestämässä isoja eid-juhlia Espoon Suvelassa. Näitä juhlia on suunniteltu jo pitkään ja tänään sitten nähdään kuis mimmien käy.

Pakkaan tavarat kasaan, puen taas juhlatamineet päälle ja köröttelen autolla kohti Suvelaa. Siellä jo ovatkin kanssasisareni paikalla aloittamassa juhlasalin koristelua. Minä suuntaan keittiöön järjestelemään paikkoja samalla kun muut puhaltavat ilmapalloja, ripustavat serpentiiniä ja järjestelevät juhlasalia. Puolen tunnin kuluttua alkaa ihmisiä ilmaantua paikalle sankoin joukoin. Kaikki ovat ihanan aurinkoisia ja hymyssä suin…

Keittiöön tuodaan jatkuvalla syötöllä lisää erilaisia keksejä, leivonnaisia, juotavaa, sipsejä, kakkuja jne jne. Minun tehtäväni on päivittää tarjoilupöytien tilannetta jatkuvasti. Se käy työstä. En ehdi itse mitään laittaa suuhuni. Se tosin on vain hyvä asia, muuten herkuttelisin aivan liikaa, kuten yleensä juhlissa teen.

Sali alkaa olemaan täynnä juhlijoita, joten nousen pienelle esiintymislavalle ja pidän tervetuliaispuheen. Aika juoksee silmissä pitäessäni keittiötä pystyssä. Juhlasalin puolella naiset juttelevat, vaihtelevat lahjoja, lapset juoksevat ja nauravat. Yksi sisko maalaa lapsille kasvomaalauksia.

Rukousaikaan kokoonnutaan rukoilemaan yhdessä.

On pienen ohjelmanumeron aika. Kaksi ystävääni lukevat lyhyen tekstin ”sisaruudesta Islamissa”, jonka jälkeen on illan yllätyksen aika. Eräs ystäväni on päättänyt lausua uskontunnusten tänään. Juhlissa, kaikkien edessä. Otan häntä kädestä kiinni ja nousemme lavalle.

Esittelen hänet kaikille ja kerron hänelle mitä uskontunnustuksessa sanotaan ja varmistan, että tämä on se mihin hän uskoo. ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Mohamed on Hänen sanansaattajansa”. Hän nyökkää.

Pyydän ystävääni lausumaan perässäni: Ashadu an laa ilaaha illallaah wa ashadu anna Mohamadan rasuulallaah”. Ääni väristen hän lausuu perässäni ja lopuksi me molemmat purskahdamme ilon kyyneliin.

Ummamme (muslimiyhteisömme) on saanut taas uuden jäsenen. Uuden siskon. Ilollani ei ole rajoja. Kaikki naiset nousevat vuorollaan lavalle halaamaan ja toivottamaan uuden siskomme tervetulleeksi ”ummaan”. Kaikilla on tippa linssissä enemmän ja vähemmän. Tällaista pääsee harvoin todistamaan. Allahu akbar! (Jumala on suuri!)

Kun häly on hieman laskeutunut, laulamme yhdessä vielä nasheedin (islamilaisen laulun) ”tala al badru alayna”. Kaikki ovat kovin onnellisia!

Juhlat jatkuvat vielä reilun tunnin tämän jälkeen ja sitten rupeammekin yhteisvoimin siivoamaan. Aivan ihanat juhlat, joista jäi vain ja ainoastaan hyvä mieli. Ensi vuonna uusiksi ehdottomasti!

Tämä oli todella upea ja siunattu kuukausi. On ihana olla muslimi.

Monica keveänä

2010-09-12T06:39:00.000-07:00

Yhdessäoloa, herätyksiä suhur-aamiaiselle, Koraanin lukua, hyväntekeväisyyttä, anteeksiantamista, itsetutkiskelua: siinä joitakin tämän vuotisesta siunatusta paastokuukaudesta mieleen jääneitä asioita.

Tämän bloggaukseni otsikko viittaa enemmän mielen keveyteen kuin kiloihin. Ramadanin itsetarkoituksena ei ole muuttaa kenenkään painoa suuntaan tahi toiseen, mutta omalla kohdallani paino nousi ensimmäisen viikon laskemisen jälkeen. Kesäkuukausina aika, jonka voi käyttää syömiseen jää lyhyeksi, jos suurin osa siitä on arjen velvoitteiden takia käytettävä nukkumiseen. Hoikkana ihmisenä annoin itselleni luvan ylimääräiseen herkutteluun, kun huomasin painon ensin lähtevän laskuun ja on myönnettävä, että käytin herkuttelun tehokkaasti hyväkseni!

Ensimmäinen viettämäni ramadan kului todella nopeasti: tuntuu, että juuri eilenhän se vasta alkoi. Toivon, että ehdin saada siitä henkiseen selkäreppuuni matkaeväitä koko vuodelle. Koraanin ja muiden hengellisten kirjojen lukemisesta tuli toivottavasti jokapäiväinen tapani. Samoin haluaisin jatkaa eräänlaista hiljaisen elämän viettämistä. Siihen kuuluu minun osaltani esimerkiksi tv:n katseluun ja musiikin kuunteluun käytetyn ajan minimoiminen ja niiltä säästyvän ajan käyttäminen läheisten kanssa yhdessäoloon ja hengelliseen kasvuun muun muuassa edellä mainittujen kirjojen lukemisen kautta.

Muslimiystäväni tässä blogissa kertovat omia värikkäitä kokemuksiaan Eid-päätösjuhlan vietosta. Itselläni se pelkistyy hyvään ruokaan ja perheen yhdessäoloon. Emme erityisemmin juhli Eidiä, koska olemme mieheni kanssa kaksistaan, eikä meillä ole lähellä asuvia muslimiystäviä, joiden kanssa viettää tätä juhlaa. Pöytä on katettu yltäkylläiseksi ja muistelemme kaiholla mennyttä ramadania.

Haluan jakaa lopuksi tämän blogin lukijoiden kanssa Eid-aiheisen runon, jonka löysin Internetistä. Sen kirjoittajaa en valitettavasti saanut selville.
Peace and love!

Eid-Ul-Fitr

The month of fast has ended now,
O Muslims, join in praise!
Allah has given us al- Quran
to make us strong in faith.

The message that He sent to us,
O Muslims, heed the call-
is that we live in brotherhood,
in peace and love with all.

The month of fast has ended now,
O Muslims, mind your souls.
The world's temptations we resist,
Islam is our goal.

Pirjon viimeinen paastoviikko

2010-09-11T08:31:00.000-07:00

Juuri kun elimistö oli kutakuinkin tottunut Ramadanin paastorytmiin, niin sitten se hauskuus loppui. Toisaalta tuli haikea olo, kun armonkuukausi päättyi, mutta toisaalta oli ihanaa palata ns.normaaliin arkeen. Tämän vuoden Ramadan-paasto on nyt ohi. Mitä oikein puuhasin viimeisellä paastoviikolla, kerron siitä vähäsen...

Lauantaina sisko-iftar Kakskerrassa
Lauantai-iltana vietimme yhdistyksen (Turun suomalaiset musliminaiset ry) järjestämää Iftar-iltaa Kakskertatalolla, Turun Kakskerran saarella. Ihanteellinen ja rauhallinen paikka metsässä keskellä luontoa. Yhdistys on järjestänyt jo kolmena Ramadanina sisko-iftarin tässä samassa paikassa, joten tästä on tullut jo perinne. Yhdistys järjestää muutakin toimintaa ympäri vuoden suomalaisille musliminaisille ja myös islamista kiinnostuneet naiset ovat tervetulleita mukaan.

Iftar-iltaan osallistui kymmenkunta naista ja liuta eri-ikäisiä lapsia. Kakskertatalon riennot alkoivat ilta kahdeksan aikaan, kun asettuimme taloksi ja aloimme järjestelemään pöytiä kattausta varten. Yhdistyksen "ruokatiimi" oli tehnyt työjaon jo aiemmin ja jokaisella tiimiläisellä oli kotona valmistamansa ruoka mukanaan, joten pelkkä lämmitys ja esillelaitto riitti. Kahvipöydän herkut taasen nyyttärimeiningillä, kaikki toi jotakin. Noin puolentunnin päästä saapumisesta rikoimme paaston perinteitä noudattaen..taateleilla ja maidolla, kuinkas muuten...ja tämän jälkeen rukoilimme.

Ilta jatkui normaalin pitkän kaavan mukaan, keittoa, salaattia, pääruokaa ja mahtava jälkiruokapöytä kakkuineen kruunasi koko illan. Lapset leikkivät keskenään ja naiset päivittivät kuulumisiaan. Ilmapiiri oli vapautunut ja aiheet pomppivat laidasta laitaan, nauru raikui. Vanhoja aikoja muisteltiin hymyssä suin, jokaisella kun on omat kommelluksensa islamin ensitaipaleelta. Meidän kirjavaan joukkoon mahtuu eri ikäisiä, eri elämän- ja uskonvaihessa olevia ihmisiä, mutta yksi asia yhdistää meidät...Tawhid eli usko Jumalan ykseyteen ja se on vahva pohja elämälle.

Aika kului kuin siivillä ja vasta puolen yön paikkeilla havahduimme kellon kulkuun. Monta reipasta naista sai paikat nopeasti siistiksi, kamat autoihin ja nokat kohti kotia. Jälkeenpäin kuulin, että yksi ja toinenkin taisteli univaikeuksien kanssa lopun yötä, johtuen varmaankin siitä kahvimäärästä mitä lipitimme illan aikana.

Maanantai-tiistai-keskiviikko
Ramadan-kuukauden kymmenen viimeistä päivää ovat paaston tärkeimmät päivät ja moskeijat täyttyvät rukoilijoista. Itsekin suuntasin muutamana iltana kulkuni Yliopistonkadun moskeijalla rukoilemaan paastokuukauden ylimääräisiä, vapaaehtoisia yörukouksia. Ne on hyvä rukoilla moskeijassa, mutta ne voi tehdä myös kotona. Nämä rukoukset alkavat noin puolentoista tunnin päästä ruokailusta, mutta on suositeltavaa tulla hiukan aiemmin paikalle ennen yhteisrukouksen alkua.

Keskiviikko iltana odoteltiin tietoa Ramadan-kuun loppumisesta ja uuden kuun näkymisestä. Illan aikana tuli tieto, että paasto jatkuu vielä torstaipäivän, joten Eid-al-Fitr juhlapäiväksi varmistui perjantai 10.9. 2010. Tämän tiedon tultua viimeistään silloin alkoi monessa kodissa juhlavalmistelut: leipomista, kodin koristelua, vaatteiden ompelua/pesemistä... nämä hommat kun tuppavat jäädä joka vuosi viime tinkaan. Tämä juhlapäivä on niin tärkeä, että monet muslimit järjestävät vapaapäivän töistä tai koulusta juhliakseen sitä perheensä ja ystäviensä kanssa.

Perjantaina paaston päätösjuhla Eid-al-Fitr
Perjantai aamuna koko meidän poppoo nousi aikaisin ylös, pesulle ja parhaat ylle. Ihana auringonpaiste tervehti lämmöllä ja nosti juhlatunnelmaa, kun suunnistimme yhteiseen aamurukoukseen Leaf Areenalle Turun Kärsämäkeen. Juhlaväki koostui monesta eri kansalaisuudesta ja ihmiset ryhmittyvät "omiensa" joukkoon. Itsekin etsin väkipaljouden seasta tuttuja kasvoja ja löytyihän niitä.

Rukouksen jälkeen oli Eid-toivotusten, kättelyjen ja halauksien aika. Kaikki tutut ja tuntemattomat toivottivat siunattua juhlapäivää (Eid mubarak) toisilleen. Pikkuhiljaa väki poistui rukouspaikalta omiin juhliinsa. Tänä päivänä syödään hyvin, annetaan lahjoja, vieraillaan toisten luona ja kutsutaan ystäviä kylään. Myös minun juhlapäivä kului ystävien, perheen ja hyvän ruuan parissa. Eid Mubarak kaikille!

Terveisiä Antilta: Eid mubarak Libyasta!

2010-09-09T06:51:00.000-07:00

Terveiset Libyasta! Taalla vietetaan paastokuukauden paatosjuhlaa eli Eidia jo tanaan kun taas siella Suomessa Eidia vietetaan vasta huomenna. Ramadan taalla Libyassa on ollut hieno kokemus. Taalta on tosiaan paljon kerrottavaa, mutta tassa nyt lyhyesti kohokohdat. Pahoittelen ä ja ö -kirjainten puuttumista; en nyt tahan hataan ehdi alkaa niita taiteilemaan tahan bloggaukseen. Sen verran vaivalloista touhua ilman omaa suomalaista tietokonetta. Eikohan tasta tekstista silti saa jotakin selvaa...

Saavuin perille Tripoliin (ks. kohta A alla olevasta kartasta) lauantai-iltana juuri ennen paaston rikkomista, eli aikaa ennen 'maghrib' -iltarukousta. Lentokentalta, jossa minua vastassa oli hyva libyalainen ystavani Jalal, ajettiin suoraan moskeijaan missa rikkosimme paaston. Taman jalkeen ilta sujui yhden paikallisen kaverini kotona, missa tarjoiltiin hieno illallinen. Parin tunnin tirsat otettuani lahdimme tutustumaan Tripolin keskustaan, mika suorastaan kuhisi vaen paljoudesta. Kaupunki oli taynna elamaa. Kiertelimme paikkoja ja kahvittelimme trendikkaassa kuppilassa.

Libya on maana paljon modernimpi mita oletin, mika johtunee varmasti siita, etta taalta saatava informaatio on perinteisesti ollut harvassa. Libyalaiset ovat uskomattoman ystavallisia ja vieraanvaraisia. Kaikki tutut ja ventovieraat ovat ottaneet minut avosylin vastaan. Hyvana esimerkkina voin kertoa kuinka kaydessani tripolilaisen matkatoimiston (samainen joka hommasi minulle viisumini) luona ostamassa sisaisen lennon Tripolista Benghaziin (C), sain halvan diilin: paikan manageri Hakim naet sanoi tarjoavansa lennot omaan piikkiinsa! Olin allistynyt. Missa pain maailmaa vieras matkatoimisto tarjoaa lennot vain siita syysta, etta on iloinen nahdessaan sinut? Mikali siis suunnittelet reissua Libyaan, suosittelen lampimasti Morejan tours -matkatoimistoa! Kerro Hakimille terveisia mikali otat yhteytta :)

Kayskentelin eilen iltapaivalla parisen tuntia Benghazin vanhassa kaupungissa yksin ottaen kuvia ja videokuvaa upouudella iPhonellani. Benghaz on Libyan toiseksi suurin kaupunkin noin 1000 km Tripolista itaan. Menin sinne kylailemaan toisen libyalaisen tuttavani luo. Toisin kuin esimerkiksi ollessani Kuuban Havanassa, ei kukaan tullut nykimaan hihasta ja pyytamaan rahaa tai vakisin myymaan jotakin - saatikka varastamaan tavaroitani. Muutaman kerran pari ohikulkijaa lahestyi minua, mutta vain toivottaakseen minut tervetulleeksi Libyaan. Halusipa yksi lapsiperhe, etta otan kuvan heista. Libya on turvallinen maa.

Eilen yolla lensin takaisin Tripoliin ja nyt vietan Eidia Jalalin luona noin 150 km Tripolista itaan kaupungissa nimelta Zlitan (B). Eid on taalla sujunut rauhallisissa merkeissa. Aamulla klo 7:30 lahdettiin paikalliseen moskeijaan Eid-rukoukseen, joka alkoi klo 8:00. Eid-rukous oli lyhyt rukoushetki, jonka jalkeen kaikki halailivat ja kattelivat toisiaan onnitellen paastokuukauden loppumisesta. Sen jalkeen oli luvassa vierailuja naapureiden ja sukulaisten koteihin, jossa tarjoiltiin teeta ja pikku purtavaa. Toisaalta taas vakea virtasi myos tuttavani kotiin tervehtimaan ja onnittelemaan: Eid mubarak!

Iltapaivalla oli aikaa ottaa nokoset ja nyt minulle tuli virtaa ja tilaisuus kirjoittaa paastoblogiimme. Yritan reissun paatteksi antaa parempaa raporttia multimedian kera ikimuistoisesta reissustani, joten muista tulla takaisin kylaan blogiimme ramadanin jalkeenkin. Tavoitteeni on saada kokoon pieni lyhytdokumentti reissustani, mutta siina voi vierahtaa viikko jos toinenkin ennen kuin olen ehtinyt kasikirjoittamaan sen ja editoimaan materiaalin julkaisukelpoiseen muotoon.

Eikun Eid mubarak, siunattua Eidia, kaikille sita viettaville! Muslimien Eid-juhla muuten sattuu samoihin aikoihin juutalaisten uuden vuoden eli Rosh Hashanahin kanssa, joten Shanah Tovah samaan syssyyn! Toivottavasti hepreankieliset termit tulivat oikein, lupaan yrittaa parantaa tietamystani tuostakin hienosta kielesta ja kulttuurista :)

View Larger Map

Kawtharin tunnelmat Tunisiasta

2010-09-08T15:46:00.000-07:00

Tänään jännätään onko viimeinen paastopäivä käsillä. Sen tietää vasta illalla auringonlaskun jälkeen taivasta tiirailemalla. Saamme tiedon siitä moskeijan tai televisio uutisten välityksellä. Jos uusi kuu näkyy, on paastoaika päättynyt ja, jos ei niin paastotaan vielä yksi päivä lisää varmuuden vuoksi.

Tunnelma kaupungilla on muuttanut muotoaan paastokuukauden aikana. Siinä missä alkukuussa ihmiset hamstrasivat kaupoista litra tolkulla vettä ja pussi kaupalla pastaa niin tämän hetken ostokset keskittyvät vaate- ja lahjaputiikkeihin sekä leipomoihin. Tapana kun on ostaa uudet juhlavaatteet ja lapsille lahjoja. Pikkuleipiä pitää olla kotona tarjolla kun juhlapäivänä sukulaiset ja naapurit vierailevat juhlatoivotuksia kertomassa. Herkulliset kaloripommit valmistetaan joko itse tai tilataan leipomosta. Tai välimuotona pyöritellään pikkuleivät kotona isooooolle uunipellille ja kannetaan ne pään päällä keikkuen lähileipomon isoon uuniin paistumaan.

Eilen illalla palasin ystävien puutarha illalliselta kotiin ja yritin oikein imeä Ramadan illan tunnelmaa sisuksiini. Menee taas vuosi ennen kuin sitä kokee seuraavan kerran, jos Jumala suo. Paastoajat olivat saaneet masut täyteen ravintoa ja siirtyneet ulkoilmaan pitkän kuumaan päivän jälkeen hieman viileämpään säähän mikä tässä tapauksessa on silti edelleen mukavat +30 yölämpötiloja. Moskeijoissa oli alkamassa iltarukous ja miehiä istuskeli kaduilla, penkeillä, puistoissa ja rappusilla pitkissä valkoisissa kaavuissaan vesipullojen kera odotellen rukouskutsua. Keskusta oli kovin ruuhkainen ja vaatekaupoissa kauppa kävi kiivaana kun perheenäidit vaihtoivat lapsille liian isoja ostamiaan kenkiään tai etsivät itselleen kaunista juhlamekkoa. Kaupat ovat paaston aikaan auki ainakin puolille öin. Hain kirjakaupasta lahjapaperia ja teippiä muistaen, että kaikki lasten lahjat eivät ole vielä paketissa.

Nyt juhlavetimet ovat valmiina, samoin lahjat, tarjoilut on hankittu, kakku leivotaan vasta juhlapäivänä, kotia pitää siistiä ja koristella mutta muuten alamme olemaan valmiita. Mietin sainko kuukaudesta kaiken irti. Keskityinkö tarpeeksi. Teinkö riittävästi hyviä tekoja. Luinko kiitettävästi. Mitä opin ja missä olisin voinut enemmänkin petrata. Kuukausi on ollut antoisa mutta arki alkaa koputtelemaan ovelle. On pakko hyvästellä Ramadan ja yrittää taas totutella arkeen toisenlaisella rytmillä. Jumalan kiitos, saimme tämän kuukauden taas kerran kokea.

Safia: Ramadanin fysiologiset hyödyt

2010-09-06T19:58:00.000-07:00

Paastoamisen lääketieteellisistä ja terveydellisistä hyödyistä on kirjoitettu paljon (esim. 1*kts.ruokavaliohoidot, 2*, 3*.) Näihin hyötyihin sisältyy mm. ruoansulatusjärjestelmän rauhoittaminen, haitallisten rasvaisten aineosien eliminointi verestä, tietynlaisten vatsan ja sisäelinten sairauksien parantumisen edistäminen sekä ruumiin kudosten uudistuminen. Tuskin on tarpeen mainita, että jotkut sairaudet saattavat pahentua paastoamisen aikana, joissa tapauksissa henkilö on vapautettu paastoamisen velvollisuudesta. Niille, joilla on Islamin mukaan ja lääketieteellisesti ei-toivottuja tapoja, kuten ylensyönti tai tupakoiminen, ramadanin aikana harjoitettu itsekuri antaa loistavan alun näistä pahoista tavoista eroon pääsemiselle. Tavallaan paastoaminen on vuosittainen fyysisen kehon kunnontarkistus hengellisen 'kunnon' lisäksi. Tässä faktatietoa uskonnollisin höystein.

MITÄ ELIMISTÖSSÄ TAPAHTUU PAASTON AIKANA

Elimistö siirtyy paaston tilaan n. 8 tunnin kuluttua viimeisestä ateriasta. Silloin ruoan ravintoaineet ovat suolistossa imeytyneet. Paaston aikana elimistö käyttää energialähteinään aluksi lihasten ja maksan glykogeenivarastoja. Maksasolut ylläpitävät veren glukoosipitoisuutta glykogeenivarastojensa avulla, sen sijaan lihassolut eivät vapauta glykogeenia verenkiertoon, vaan käyttävät niitä omaan energiantuotantoonsa lihastoiminnan aikana. Kun paasto jatkuu pidempään elimistö alkaa ensin tuottaa hermostoa varten ketoniyhdisteitä rasvasta ja lopulta elimistö alkaa hajottaa lihasten proteiinia energianlähteeksi.

Ruokatorvi: Ei tiedettyjä muutoksia paaston aikana.

Perna: Ei tiedettyjä muutoksia paaston aikana.

Maksa: Vastuussa energiavarastoista. Vapauttaa sokeria.

Vatsalaukku: Hapontuotanto vähentyy.

Sappirakko: Väkevöittää sappinestettä seuraavaa ateriaa varten.

Haima: Insuliinin eritys pysähtyy ja hormonit, jotka antavat käskyn maksalle ja lihaksille vapauttaa sokerivarastoja, tuotetaan. Ruuansulatusnesteiden tuotanto myös laskee.

Ohutsuoli: Ruuansulatusnesteiden tuontanto lakkaa. Säännöllisesti joka neljäs tunti ohutsuoli supistuu.

Paksusuoli: Veden/nesteiden imeyttäminen ruoasta ja siirto munuaiseen on elimistölle tärkeää nestetasapainon säilymisen kannalta.

Koska paastopäivän pituus aamunsarastuksesta auringonlaskuun on tämän ja tulevien Ramadan-paastojen aikana pitkä, on tärkeää täyttää energiavarastot. Syödä ja varsinkin juoda riittävästi aamupalalla ja ilta-aterioilla, jotta elimistö pystyy käyttämään glykogeeni- ja rasvavarastoja sen sijaan, että käyttäisi lihaksiston proteiinejä. Rasvan käyttöä ei tule unohtaa kokonaan ruokavaliosta sillä rasva auttaa painonpudotuksessa, säästää lihaksia ja pitkällä aikavälillä alentaa kolesteroliarvoja. Painonpudotus taas auttaa diabeteksen hallinnassa ja alentaa verenpainetta. Paastotessa poistuu myös myrkkyjä elimistöstä rasvan mukana. Lisäksi jo muutaman paastopäivän jälkeen endorfiini-hormonien määrä nousee. Munuainen on tehokas ylläpitämään elimistön neste- ja suolapitoisuutta (Sodium ja Potassium). Kuitenkin esimerkiksi hikoilemalla tasapaino voi herkästi häiriintyä. Jotta vältyttäisiin lihassurkastumisilta, aterioiden tulee sisältää riittävästi hiilihydraatteja ja vähän rasvaa. On siis erittäin tärkeää, että aterioilla nautitaan riittävät määrät ravintoaineita, suolaa ja vettä. Urheilusuorituksia ja raskaita fyysisiä ponnisteluja on syytä harkita tarkkaan paaston aikana.

SUOSITELTAVIA JA VÄLTETTÄVIÄ RUOKA-AINEITA

Paasto Ramadanin aikana voi parantaa paastoavan terveyttä tai jopa huonontaa sitä mikäli oikeanlaista ruokavaliota ei noudeta. Itseasiassa paastoaminen itsessään ei ole se avaintekijä, vaan se miten syödään sen jälkeen. Ruokavalio, joka sisältää tarvittavan määrän energiaa ja ravintoaineita kultakin ruokaympyrän sektorilta vaikkakin määrältään söisi vähemmän kuin normaalisti, pitää paastoavan terveenä ja aktiivisena koko Ramadanin ajan. Hiilihydraatit vapauttavat energiaa hitaasti. Niitä saa viljoista ja siemenistä esim. ohrasta, vehnästä, kaurasta, hirssistä, mannasuurimoista, pavuista, linsseistä, kokojyväjauhoista, basmatiriisistä... Runsaskuituiset ruoat sulavat myös hitaasti. Seuraavat ruoka-ainekset sisältävät runsaasti kuituja: leseet, viljatuotteet, jyvät, siemenet, kuoriperunat, vihannekset eritoten vihreät pavut ja melkein kaikki hedelmät mukaan lukien aprikoosit, kuivatut luumut ja viikunat. Vältettäviä ruoka-aineita sen sijaan ovat runsaasti sokeria ja rasvaa sisältävät ruuat esim. kakut, keksit, suklaat ja makeiset. Kannattaa myös välttää kofeiinia, koska kofeiini sisältää diureetteja, jotka puolestaan nopeuttavat nesteiden poistumista elimistöstä virtsaamisen myötä.

Profeetan (rauha hänelle) yleisimmin käyttämät ruoka-aineet olivat maito, taatelit, lampaan-kyljykset ja kaura. Koraanissa mainittuja terveellisiä ruoka-aineita ovat hedelmät ja vihannekset kuten oliivit, sipulit, kurkut, viikunat, taatelit, rypäleet sekä palkokasvit kuten linssit. Se että islamin laki ei edellytä kalan teurastusta samalla tavalla kuin lihan, katsotaan olevan rohkaisu syödä kalaa enemmänkin.

Koraanissa sanotaan:
Syökää kaikea hyvää, mitä olemme ravinnoksenne suonut, mutta älkää menkö hillittömyyksiin, ettei vihani lankea päällenne, sillä ketä minun vihani kohtaa, hän totisesti hukkuu.
(Al Taa Haa 20:81)

Ruumiimme, fyysinen olemuksemme on lahja Jumalalta ja siitä tulisi pitää hyvää huolta.
Ylensyömistä on pitkään paheksuttu Islamissa, sillä sen pidetään lisäävän tämän maailman haluja ja aiheuttavan velttoutta ja siten tylsistyttävän sielua ja estävän hengellistä kasvua ja lisäävän fyysisiä sairauksia.
Profeetta (rauha hänelle) sanoi: Adamin lapset eivät täytä mitään astiaa huonommin kuin vatsaansa. Riittävästi hänelle on muutama suupalallinen pitääkseen selkänsä suorana. Jos hänen tarvitsee syödä enemmän, niin ensimmäinen 1/3 on ruokaa varten, toinen 1/3 on juomia varten ja viimeinen kolmasosa jätetään tyhjäksi. (Tirmidhi).

Islam pitää terveyttä ja hyvinvointia paljon laajempana, kuin vain fyysisenä päälle päin näkyvänä terveytenä. Se, että yksilö voi hyvin ja on rauhallinen, on monen asian yhdistelmä. Hyvinvointiin vaikuttaa yksilön henkisyys, hyvä fyysinen terveys, onnellisuus, määrätietoisuus, hyvä luonne ja ihmissuhteet. Islamissa ruoan ja palvonnan välillä on vahva yhteys. Islam opettaa, että kaikilla palvonnan muodoilla on syvempi tarkoitus ja myötävaikutus yksilöön ja sosiaalliseen hyvinvointiin.

Koraanissa sanotaan:
Te ihmisen (Adamin) lapset, pukeutukaa juhlapukuihinne jokaisena hartaushetkenänne ja syökää ja juokaa, mutta älkää tuhlatko, sillä Hän ei rakasta tuhlaavaisia. (Al A’raaf 7:31)

Islam luo siten vastuuntunteen ihmisissä ottamaan terveellisen elämäntyylin omakseen. Paastoaminen Ramadanina opettaa selviytymään ja harjoittamaan hengellisyyttä ja olemaan syömättä liikaa. Olennaisin osa hengellisyyttä on olla kiitollinen ruuasta.

Profeetta (rauha hänelle) neuvoi nuoria, naimattomia ihmisiä paastoamaan, mikäli heillä ei ole varaa mennä naimisiin, koska paastoaminen on suoja. Profeetta (rauha hänelle) sanoi: Jumalalla on oikeus sinuun; ja ruumiillasi on oikeus sinuun.

Onnistuakseen saavuttamaan tasapainon ruumiin ja henkisten tarpeiden välillä pitää toisaalta syödä sekä oikeanlaista että sopiva määrä ruokaa ja toisaalta taas kehittää ihmissuhdetaitoja: Profeetta (rauha hänelle) sanoi: Minut on lähetetty täydellistämään luonteenlaatua.

Ramadanina on mahdollisuus muuttaa merkittävästi elämänlaatua ja kehittää elämää terveellisempään suuntaan: Paastoaminen ei ole pelkästään pidättäymistä syömisestä ja juomisesta vaan myös turhasta puheesta ja valheista (Bukhari)

Lähde: islamtieto.com

Safia: Ramadan koko vuoden

2010-09-05T12:02:00.000-07:00

Ramadan on loppumaisillaan, vaikka juurihan se alkoi...tai siltä se tuntuu. Kuukausi on antanut taas paljon muun muassa henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Aiempien ramadan-kokemusten perusteella sanon, että vaatii paljon päättäväisyyttä ja tahtoa säilyttää ramadanin henki ja saavutetut hyödyt. Miten tämän voi toteuttaa omassa elämässään?

Lusikoin soppaa antaumuksella suuhuni erään paastopäivän päätteeksi juuri ennen yövuoroni alkua. Työkaverit kyselivät kiinnostuneina paastopäivien pituudesta ja huokailivat taas sitä, ettei nesteytys kuulunut paastoamiseen, "ei edes juoda saa". Sitten joku kysi sellaisen kysymyksen, millaiseen en ihan lähiaikoina muista vastanneeni: "mikä sen ramadanin tarkoitus oikein on?" YES! Niin asiallinen kysymys, että olin vähän aikaa ihan äimän käkenä, heh. Kerroin uskon ja itsekurin vahvistamisesta, ja hyvien luonteenpiirteiden kehittämisestä. Toinen työkaverini kysyi sitten, "entä sitten kun joka vuosi vaan petrataan ja tullaan paremmiksi ihmisiksi, mitä sitten kun ei ole mitään parantamista?" Hihii... Voiko sellaiseen ikinä edes päästäkään, tuskin.

Me olemme inhimillisiä olentoja, välillä vahvempina välillä heikompina, välillä luisutaan sivuraiteille ja välillä ollaan asian ytimessä. Vaikka kuinka ramadanin aikana tulee tunne vahvistumisesta ja päättää pitää saavutetun olotilan ja mielentilan, todellisuus jyllää päälle 11 kuukauden aikana taatusti. Senpä takia olisi hyvä muistuttaa itseään muulloinkin paastoamalla Profeetan (rauha hänelle) esimerkin eli sunnan mukaisesti. Ennen ramadania olisi hyvä paastota edellisessä kuussa mahdollisimman paljon. Ramadania seuraavassa kuussa on sunna paastota kuusi päivää, mikä arvostetaan niin korkealle, että on sama kuin olisi paastonnut koko vuoden. Sunnassa suositellaan myös paastoamaan mm. maanantaisin ja torstaisin, kolme päivää kuukaudessa ja ennen pyhiinvaelluksen loppumista.

Ramadanin loputtua on hyvä jatkaa parantuneita tapoja esim. hyväntekeväisyyden ja Koraanin lukemisen suhteen. Hyväntekeväisyysprojekteja on monia, joihin voi liittyä kuukausittaiseksi tukijaksi esim. Islamic relief. Eräs perimätieto on jäänyt mieleeni, koska se sävähdytti aikanaan ajattelumaailmaani. Sen mukaan kaikkein rakkainta Jumalalle ovat säännölliset hyvät teot, vaikka olisivat kuinka pieniä. Jos luet 18 jaetta päivässä, olet lukenut vuodessa koko Koraanin. Kannattaisiko aloittaa? Tuskin väsyttää ja rasittaa ketään. Voin taata, että tämän tavan opettelu kannattaa.

On hyvä myös jatkaa aktiivisia sosiaalisia tapoja. Perheen kesken on hyvä syödä yhdessä ja kutsua ystäviä syömään. Tämä pitää perheen sisäiset suhteet lämpiminä ja veljeyden/sisaruuden elävänä. Yhdessä rukoileminen on islamissa jopa 27 kertaa parempi, kuin yksin rukoilu. Miehet ovat panostaneet ramadanin aikana moskeijassa rukoilemiseen, joten ramadanin jälkeen olisi helppo jatkaa säännöllistä moskeijalla käymistä.

Syömistä kannattaa kontrolloida myös ramadanin jälkeen. Meidän ruumis (terveys) on ikään kuin lainaa Luojaltamme ja siitä täytyy pitää hyvä huoli. Tähän liittyy terveellisen ja niukan ruoan syöminen ja kuntoileminen. Ylensyöminen luetaan tuhlaukseksi, mikä on kiellettyä islamissa. Perheissä vanhemmat antavat esimerkin lapsilleen, joten nyt kaikki äidit ja isät näyttämään hyvää esimerkkiä myös tässä asiassa. Yhdessä liikkuminen lähentää myös perheenjäseniä toisiinsa ja lisää rakkautta perheen sisälle.

Ramadanin aikana keskitytään pitämään aggressiot kurissa, joten kuukauden jälkeen kannattaa jatkaa tietoista itsehillintää ja itsetietoisuutta. Perimätiedossa sanotaan viisaasti, että 'vahvin mies ei ole paras tappelija, vaan se joka hillitsee itsensä vihan keskellä'. Jos aggressiot kuitenkin pyrkivvät pintaan esimerkiksi lasten kanssa, kannattaa etsiä apua pesemällä rukouspesu, istuutumalla tai menemällä makuulleen. Avun rukoileminen ei ole ikinä pahitteeksi.

Ramadan tuo muslimin elämään itsekuria ja itsehillintää. Me emme syö ja juo milloin haluamme, vaan työnnämme mielihalut syrjään tavoitteemme mukaisesti. Tätä samaa voidaan harjoittaa monissa muissakin elämän asioissa, missä tarvitaan sitkeyttä, itsekuria, kontrollia, jämäkkyyttä ja systemaattisuutta. Esimerkkeinä tulee mieleen säästäminen (matka, asunto, auto, kengät...), laihduttaminen, rukouksien ajallaan rukoileminen, islamin sääntöjen noudattaminen...

Vielä on muutama päivä jäljellä ramadania 2010. Otetaan niistä kaikki hyöty irti. Haikeus valtaa kuitenkin mielen. Ikävöin jo valmiiksi ramadania..."V.I.P"

Antilla luvassa eksoottinen Eid?

2010-09-03T01:41:00.000-07:00

Monia muslimimaita kiertänyt kollegani istutti töissä pari viikkoa sitten päähäni idean: minun tulisi kuulemma ehdottomasti kokea paastokuukauden viimeinen viikko ja etenkin ramadanin lopuksi vietettävä Eid-juhla jossakin muslimimaassa. Impulsiivisena kaverina tiesin heti, että tämä oli toteuttamisen arvoinen ja sopivan hullu idea – etenkin kun aikaa ei ollut paljon jäljellä. Onnistuisinko hoitamaan kaikki matkajärjestelyt ajallaan? Alokas Antti otti haasteen vastaan.

Aikani ideaa sulateltuani havaitsin, että halusin karkoittaa Lontoon pölyt jaloistani ja lähteä paikkaan missä voisi kuulla omat ajatuksensa. Ramadan olisi kiva päättää viikkoon, jolloin pystyisin rentoutumaan. Eihän koko kuukauden tarkoitus ole ylisuorittaa vaan ottaa 'iisimmin' ja pohtia syntyjä syviä. Ideassa oli siis järkeä ja aloin tarkastelemaan karttaa ja miettimään mihin suuntaan sitä lähtisi. Maailman suurin muslimimaa eli Indonesia nyt tietenkin oli hieman liian kaukana moiselle äkkilähdölle. Lähi-idässä mieleen tuli Jordania ja Pohjois-Afrikassa Marokko, jonne voisi löytää edullisia äkkilähtöjä.

Sitten vaihdoin strategiaa ja aloin pohtimaan missä maassa minulla mahtaisi olla kavereita. Tyyli millä tykkään yleensä reissata on nimittäin vierailla tuttavieni luona. Kun tuntee jonkun paikallisen kaverin, niin sitä saa kummasti erilaista perspektiiviä paikalliseen kulttuuriin ja meininkiin. Etenkin pidän siitä kun pääsee seuraamaan läheltä paikallista perhe-elämää. Espanjan aurinkorannat ja pakettilomamatkat eivät ole siis meikäläistä varten.

Tuumasta siis toimeen. Ensin otin yhteyttä tuttavapariskuntaan, jonka tiesin olevan Egyptissä viettämässä paastokuukautta. Olin kuulemma tervetullut Egyptiin. OK, yksi vaihtoehto oli olemassa. Eksoottisempi idea sai kuitenkin viime viikolla tuulta purjeisiin yllättävällä tavalla yrittäessäni soittaa eräälle vanhalle libyalaiselle opiskelukaverilleni täällä Englannissa. Halusin toivottaa ystävälleni hyvää paastokuukautta.

Soitin vahingossa kuitenkin kaverini vanhalle vuokraisännälle, jonka itsekin hyvin tunsin. Hippi-Tony, joka taannoin oli ollut itsekin Libyassa töissä, kertoi yhteisen ystävämme Jalalin olevan viettämässä ramadania kotonaan Libyassa. Lopetettuamme ajatuksenvaihdon elämästä ja sen tarkoituksesta, joka tosin oli ennemminkin Tonyn värikästä yksinpuhelua mihin olin jo taannoin saanut tottua, päätin lähettää kaverilleni Libyaan sähköpostin: "Salam alaikum mate, how's it going? Ramadan kareem! Heard you're in Libya. Can I pop by for Eid?"

Libyasta tuli seuraavana päivänä vastaus: Jalal kertoi olevansa ikionnellinen mikäli pääsisin kyläilemään hänen luonaan Libyassa. Ennen kuin huomasinkaan olin jo googlailemassa Tripoliin lentäviä lentoyhtiöitä; hinnat olivat vielä kohtalaisen edulliset äkkilähdölle. Samaan aikaan otin yhteyttä Libyan suurlähetystöön Lontoossa ja tiedustelin viisumista."Three working days is all we need for you to get your visa", minulle vakuuteltiin.

Tästäpä alkoi melkoinen ruljanssi. Päätin ostaa lennon, jotta saisin vielä edullisen hinnan. Kenties hieman riskialtista ennen viisumin varmistumista. Halusin näet matkustaa jo 4.9. eli seuraavan viikon lauantaina. Lentoa voisi kuitenkin siirtää mikäli tarvis olisi. Aikaa ei ollut siis tuhlattavana. Perjantaina sain selville, että minun tuli kääntää passini arabiankielelle. Maksoin £40 libyalaiselle tulkille, joka tuli tapaamaan minut lähellä työpaikkaani kello neljä iltapäivällä. Rouva käänsi puiston penkillä henkilötietoni oudoin koukeroin passini tyhjälle sivulle ja mätkäisi lopuksi jonkun virallisen näköisen leiman päälle.

Maanantaina oli lomapäivä Englannissa, joten Libyan suurlähetystö oli kiinni. Jäljellä oli siis enää neljä työpäivää saada viisumi – tai näin kuvittelin. Tiukalle veti, mietin. Tiistai aamulla alle kolmen tunnin yöunien jälkeen kömpisin sängystä aikaisin ylös ja suuntasin kohti suurlähetystöä klo 8.00 passikuva-automaatin kautta. Masiina kehoitti minua olemaan hymyilemättä. Helppoa tähän aikaan aamusta ja näillä yöunilla. Kaamea kuva. Naureskelin itsekseni väsyneesti metrossa.

Olin kärppänä paikalla kaikkien mahdollisten lippujen ja lappujen kera suurlähetystön aulassa klo 9.30, jossa minua vastaanotti iso muotokuva hymyilevästä ja ehkä vähän yli kolmekymppisestä Gaddafista. Harmi kun en saanut siitä kuvaa. Oma hymyni hyytyi kuitenkin nopeasti, kun avulias mies suurlähetystön luukulla tokaisi minulle: "Tourist visa? I'm sorry my friend but we don't do those here! You have to go through a travel agency in Libya to get it." Huh-huh.

That's it? Oliko aika antautua ja myöntää, että kuvio oli alusta lähtien liian utopistinen? Ei todellakaan; suomalaisella sisulla painetaan läpi vaikka harmaan kiven! Googlailu sai nyt uudet mittasuhteet. Soittelin puolisen tusinaa tripolilaista agenttuuria läpi hien kohotessa ohimolle. Viisumin saannin suhteen olivat täkäläiset montaa mieltä. Joku sanoi saavansa sen vasta ensi keskiviikkoon 8.9. mennessä. Liian myöhään siis. Toinen sanoi voivansa saada sen mahdollisesti torstaina 1.9. Tosin koska seuraava päivä, eli keskiviikko 31.8, oli kuulemma joku kansallinen lomapäivä Libyassa, niin tämä ei kuulemma ollut mahdollista. Eikä perjantaisin mikään liiku mihinkään kun silloin alkaa näet muslimimaassa viikonloppu.

Toivoni alkaessa loppua, lopulta luuriin tarttui Hakeem, joka lupasi yrittävänsä saada viisumin torstai-iltaan mennessä. Kenties. Ajattelin, että mahdollisuuteni ovat 50-50. Spekuloisin tuttavani kanssa mitä tehdä: kannattaisiko suosiolla siirtää lentoa ensi viikon loppupuolelle? Lentoyhtiöni sanoi minun voivan vielä perjantai aamulla yli 24h ennen lentoa voivan muuttaa lippuani. Päätin odottaa ja jättää asian korkeammille voimille: mitä tapahtuu, niin tapahtukoon. Voin vain odottaa.

Eilen iltapäivällä klo 14:30 tupsahti sähköpostiini viesti Hakeemilta. Ajattelin, että tulipa aikaisin. Rohkaistuin ja avasin postin. Hakeem-ihmemies oli hoitanut homman kotiin! Viisumi odottaisi minua kuulemma Tripolin lentokentällä. Liitetiedostoina oli taas pari PDF-dokumenttia joissa oli outoja koukeroita. Tunnistin toisessa passini numeron joten oikeasta äijästä oli ainakin kyse. Lähetin Hakeemille iloisen viestin takaisin ja soitin innoissani tuttavalleni Jalalille Libyaan tuuletellen samalla itsekseni toimistollani. Eksoottinen Eid-unelmani oli toteutumassa. Lisättäköön: mikäli Luoja suo. Eihän ikinä tiedä mitä huominen tuo tullessaan – tai vie mennessään.

Reissun agendaa en ole yhtään ehtinyt pohtia sillä kaiken energian on vienyt viisumihässäkkä. Uskon silti olevani hyvissä käsissä ja paikallinen matkaoppaani juuri soittikin minulle kertoen alustavista suunnitelmista puhelimitse. Ensin luvassa on Libyan pääkaupunki Tripoli (A), jonka jälkeen tulemme siirtymään Välimeren rannalla sijaitsevaan tuttavani kotikaupunkiin Zlitaniin (B). Mikäli löytyy edullista lentoa ja aika antaa myöden, mahdollisesti luvassa on myös vierailu Benghazissa (C), n. 900 km Zlitanista itään.

View Larger Map

Meikäläinen siis kiittää ja kuittaa. Epäilen nimittäin, että seuraavan kerran kuulette tämän blogin ainoasta jätkästä vasta reissun jälkeen. Teknologian täytteisen elämäni vastapainoksi voi olla hyvä ottaa lomaa myös netin addiktiivisesta maailmasta etenkin näin ramadanin aikana... Toivotan kaikille paastokuukautta viettäville oikein hyviä ja antoisia viimeisiä paastopäiviä sekä tietenkin hyvää Eidiä: Eid Mubarak!

PS. Kawthar, missäs päin Tunisiaa itse asiassa majailet? Jospa olet lähellä Libyan rajaa niin voisin piipahtaa teellä ;)

Kawtharin kuvasarja Voiman yöstä

2010-09-02T01:54:00.000-07:00

Jumalan Armeliaan Armahtajan nimeen

Olemme lähettäneet tämän Voiman yönä.

Mistäpä tietäisit mikä Voiman yö on.

Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta.

Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herransa luvalla.

Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti.

Voiman suura 97:1-5

Pinjan päivässä mukana.

2010-09-01T00:07:00.000-07:00

Tänään pääsette kurkkaamaan minun –usein hyvin hektiseen- arkeeni; Olen työssäkäyvä, kahden lapsen äiti, vaimo, aktiivinen bloggaaja, naamakirjailija, Espoon monikulttuuriset naiset ry:n puheenjohtaja, ystävä monelle ja muslimi. Olen paljon muutakin, mutta nämä asiat vaikuttavat eniten siihen mitä päiväni aikana teen ja mihin aikani kuluu…

Klo 6:00

Herätyskello pärähtää ja pomppaan ylös saman tien. Tähän olen itseni opettanut, sillä jos hetkeksikään päätän jäädä lepuuttamaan silmiäni, nukun pommiin ihan varmasti. ”Se on ylös, ulos ja eiku menox.” Puen eilen illalla valmiiksi valitsemani vaatteet päälleni, pesen hampaat ja tuunaan itselleni silmät mascaralla ja rajauskynällä. Asettelen huivin ja menen herättämään pojat. Tosin, yleensä he eivät herää, vaan koomailevat samalla kun minä puen heille päälle. Herääminen tapahtuu silloin kun nostan heidät sängystä ja kiikutan vessaan, tökkään sähköhammasharjan suuhun ja painan sen päälle…silloin silmät pamahtavat auki…viimeistään. Sitten lähdemme päiväkodille. Kun rutiinijutut siellä on hoidettu, toivotan heille hyvää leikkipäivää ja suuntaan kohti bussipysäkkiä.

Klo 7:00
Hyppään bussiin. Istahdan lähimmälle ikkunapaikalle, asettelen nappikuulokkeet korviin ja laitan Koraanin resitoinnin tai nasheedeja (islamilaisia lauluja) soimaan. Suljen silmät ja vietän seuraavan puoli tuntia unen ja valveillaolon välimailla.

Klo 7:45
Saavun töihin hieman tokkurassa. Olen varma että leuat menevät kohta sijoiltaan ellei haukottelu kohta lopu. Istahdan työpöytäni ääreen ja rupean hommiin….hitaasti mutta varmasti. Haistan huonekaverini aamuteen ja kurkkuvoileivän, mutta maha on onneksi vielä täynnä yöllä tehdystä tankkauksesta, joten mahan pohjasta ei vielä kurnaise. Nasheedit soivat, fakseja sataa, puhelin laulaa ja näpyttelen näppäimistöä aikamoisella tuntivauhdilla. Aika kuluu hyvin nopeasti. Onneksi.

Klo 13:15
On aika pitää ”lounastauko”. Normaalisti käyn lounaalla ennen puoltapäivää, mutta nyt ramadanin aikana pidän taukoni vasta myöhemmin, sillä haluan rukoilla Dhuhrin (keskipäivänrukouksen) omalla ajallani, rauhassa. Otan hyllystä rukousmaton ja levitän sen huoneeni lattialle, kohti Mekkaa. Ilmoitan huonekaverilleni, että minulle on seuraavan 5 minuutin aikana turha ruveta juttelemaan, sillä en voi vastata. Aloitan rukoukseni; tyhjennän mieleni työhulinasta ja keskityn tähän hetkeen. On vain minä ja Jumala.

Rukouksen jälkeen istahdan rukousmatolleni ja rupean lukemaan Koraania. Kirjanmerkki kertoo mihin eilen jäin. Työkaverit tupsahtelevat välillä huoneeseen, mutta heille tämä on jo tuttu näky vuosien varrelta. Pinja, rukousmatto ja Koraani, ei yllätä tai hämmennä. Kun puoli tuntia on kulunut, taittelen rukousmaton takaisin hyllyyn ja hoidan vielä muutaman tuleviin eid-juhliin liittyvän jutun sähköpostitse. Takaisin työn ääreen. Nyt on nälkä. Ennen töistä lähtöä suunnittelen vielä pikaisesti mitä aion kokata illalla ruoaksi ja teen ostoslistan sen pohjalta. Kirjoitan reseptin luonnoksen valmiiksi ruokablogiini.

Klo 15:15
Astun ulos toimistosta ja suuntaan kohti ruokakauppaa. ”Kauppaan ei koskaan tulisi mennä nälkäisenä” sanotaan…ja se on kyllä niin totta. Koko päivän paastonneena kaupan hyllyistä lähtisi kyllä mukaani vaikka mitä helposti, mutta kelpuutan ostoskoriini vain ja ainoastaan ne tuotteet mitkä ostoslistassa lukevat, muuten menee ihan överiksi. Köröttelen bussilla kohti kotia, vähän väliä uneen vaipuen. Havahdun juuri ennen kotipysäkkiä ja jään pois bussista. Kävelen kotiin. Ruokakassit tuntuvat painavan ainakin tonnin. Onneksi matka ei ole pitkä.

Klo 16:30
Astun kotiovesta sisään ja kuulen poikieni pelaavan tietokoneella. Mieheni on hakenut heidät päiväkodista tänään. Teen pienen kierroksen poikieni ja mieheni luona, kyselen päivän kuulumisia, sitten suuntaan omaan valtakuntaani, keittiöön.

Avaan läppärin ja otan esiin tämänpäiväisen reseptin. Olen kova likka kokkaamaan ja harvemmin tulee tehtyä mitään tuttua ja turvallista. Aina on joku uusi juttu kokeilussa. Tänään kokeilen marokkolaista lammasta. Viikon päästä on eid-juhla, jolloin haluaisin valmistaa lammasruoan, joten tänään on harjoituskierros.

Samalla teen papusalaatin ja leivon semolina-leipää ja taatelikeksejä . Pojat juoksevat vähän väliä keittiöön ja pyytävät juotavaa pillimukeihinsa. Hyvässä välissä lämmitän heille eilistä ruokaa päivälliseksi. Käväisen laittamassa pyykkikoneen pyörimään ja siivoan eteisen.

Klo 19:00
Aloitan poikien kanssa iltapuuhat. Hampaiden pesu, kirjan lukeminen, pienet jutustelut sängyn reunalla ja hyvän yön toivotukset. Yht’äkkiä tiedostan unohtaneeni rukoilla Asrin (iltapäivärukouksen). Sujautan rukousasuni päälle ja levitän rukousmaton. Hetkellinen akkujen lataus. Tekee niin hyvää.

Keittiö on kuin pommin jäljiltä ja rupean siivoamaan. Siinä hujahtaa tovi jos toinenkin. Otan tekemistäni ruoista kuvat ja lisään ne blogiini. Jutustelen ystävieni kanssa virtuaalisesti facebookissa ja odottelen iftaaria (ateriaa, jolla paasto rikotaan).

Klo 20:45

Katan ruoat olkkariin minulle ja miehelleni ja istahdan sohvalle. Tuijotamme minuuttiviisaria hetken ja sitten tietokoneesta kajahtaa soimaan rukouskutsu merkkinä siitä, että on aika rikkoa paasto. Lausun lyhyen rukouksen mielessäni ja sanon bismillaah (Jumalan nimeen). Laitan ensimmäisen taatelin suuhuni ja olotila on kovin onnellinen ja kiitollinen. Meillä asiat ovat kuitenkin niin hyvin, kiitos Jumalan. On katto pään päällä, ruokaa jolla rikkoa paasto, pehmoiset sängyt ja puhtaat vaatteet... Näitä asioita mietin ja samalla katsomme uutisista kuvia Pakistanin tulvista. Poden pahaa mieltä. Pahaa mieltä siitä miten usein unohdan kaiken sen millä minua on siunattu. Olen päättänyt lähettää Pakistaniin rahaa. Haluan auttaa.

Rukoilen Maghribin (auringonlaskun rukouksen). Syön mahan täyteen ja heitän sitten aivot narikkaan. Katselen telkkarista lempisarjani ja siivoan sitten astiat takaisin keittiöön. Laitan teeveden kiehumaan. Käyn valkkaamassa vaatekaapeista huomiset vaatteet pojille ja itselleni valmiiksi. Pinoan ne eteisen pöydän kulmalle odottamaan. Vien teen ja taatelikeksit olkkariin.

Klo 23:15
Rukoilen Ishan (yörukouksen), siivoan olkkarin ja keittiön vielä kertaalleen, tyhjennän pyykkikoneen ja suuntaan nukkumaan puolilta öin. Asetan herätyskellon herättämään tasan neljältä.

Klo 4:00
Herään syömään aamupalaa. Jogurtti, luumuja, leipä ja iso lasillinen vettä. Otan vettä vielä santsikierroksen. Puen rukousasun päälle ja rukoilen Fajrin (aamurukouksen). Paasto on alkanut. Suuntaan takaisin nukkumaan ja asetan herätyksen kuudeksi. Kaikki alkaa taas alusta.

Here we go again!

Safian ramadanin pehmentämä sydän

2010-08-31T17:14:00.000-07:00

Turussa, 22. Ramadan 1431 A. H.

Ramadan-kuukaudesta on enää jäljellä viimeiset kymmenen päivää...tai enää siis kahdeksan. On kuin pelkäisi pitkään odotetun vieraan pois lähtöä jo valmiiksi surren. Kuukausi on opettanut jotain, koska olo tuntuu niin hyvälle saadessani jakaa tämän kokemuksen miljoonien muiden muslimien kanssa. Olen saanut Teistä valtavasti henkistä tukea vain tiedostamalla sen faktan, että jokainen 'hunnutettu kummajainen' ja 'partasuinen mekkomies' on paastonnut kanssani kaikkina näinä päivinä, katkaissut paastonsa auringon laskiessa ja rukoillut rukouksensa samoihin aikoihin kanssani. Ei se mitään vaikka se kaikki onkin ollut vain omaa illuusiotani, mielikuvilla on näet erittäin voimakas vaikutus, niin hyvässä kuin pahassakin. Päällimäinen ajatus on rauha... Nimenomaa sisäinen rauha.

Ymmärrän, että jotain on liikahtanut sisälläni näiden viikkojen aikana. Maailman auttaminen tuntuu jälleen kovin tärkeälle. Ikinä muiden hätä ei ole ollut vähäpätöinen asia. Olen lähinnä työntänyt ajatukset pois mielestäni turhautuneena siitä tiedostetusta asiasta, että koko maailmaa en voi pelastaa. Joskus ajattelin repeäväni joka suuntaan, mutta sen suhteen olen jo lannistettu aika päivää sitten. Voin tehdä päivän-hyviä-tekoja, laittaa roposen avustuspönttöihin, rukoilla hätääkärsivien puolesta, boikotoida epäeettisiä firmoja jne. Kun yksi asia tuntuu korjaantuvan tilalle tulee kymmenen uutta asiaa, mitkä vaatisivat paneutumista ja apua tavalla tai toisella. Tuntuu loppumattomalta taistelulta.

Epävakaiden maailmanlaajuisten tilanteiden keskellä ajattelen omaa elämääni. Miten hyvin asiat ovatkaan. Ja siitä huolimatta aina tuntuu olevan jotain vialla. Ympärilläni on seinät ja pääni päällä katto, ei tarvitse nukkua pahvilaatikossa. Puhdas vesi juoksee hanasta halutessani lämpimänä ja talvella varpaat pysyvät lämpiminä. Kerjuureissuja ei tarvita, eikä nukkumaanmenoa tarvitse pelätä mahdollisten pommi-iskujen ja raiskausten takia. Kunpa oppisin olemaan vähemmän itsekäs ja ylpeä. Minä maan matonen, joka opetettiin kulkemaan nöyränä, ottamaan vastaan mitä elämä antaa. Opinko läksyni, jos näen muiden isommat ongelmat, hädän ja ahdingon? Olenko siis uskossani vajaa, jos tiedän mitä haluan elämältä ja lähden sitä tavoittelemaan? Monia ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia risteilee rasvaisessa aivokudoksessani.

Ihana kuukausi siis käynnissä, upeat kokemukset eletty, kiitollinen mieli, mutta miksi olo on osaltaan myös murheellinen ja epätoivoinen? Olen muslimi, epätoivohan on epäuskoa, ei niin saa tuntea. Entä jos epätoivon tunteet iskevät, ei niille voi mitään. Olen vain ihminen, erehtyväinen ja tunteellinen nainen. Joskus tunteet ottavat vallan. Joku viisas on sanonut, että "et muista ennen pitkää, mitä joku on sinulle sanonut tai näyttänyt, mutta muistat aina mitä hän antoi sinun tuntea". Ramadanin aikana muslimit keskittyvät puhdistamaan sydämensä kaikesta turhasta, sydämestä tulee pehmeä. Ruosteinen sydän on taas kiillotettu loistamaan ja vastaanottamaan viisaita ja hyödyllisiä asioita. Sydän reagoi nopeammin ja voimakkaammin. Auttaminen, myötätunto, rakkaus, sääli, katumus, kiitollisuus...kaikki tunteet ovat niin kirkkaina rinnassa ja mielessäni. Voisi kuvitella, että se on hyvä asia. Tunnen, että jotkut asiat tuovat kyyneleet silmiini, sillä joku osa sydämestäni on juuri avautunut, olen antanut tunteille luvan tulla ulos. Patoumat on hyvä purkaa sisimmästä, ne vievät turhaa kallisarvoista kovalevytilaa. On asioita, joista täytyy uskaltaa luopua ja olla rohkea.

Patoumien avaaminen opettaa meille jotain elämästä, mikä on kallisarvoista. Se opettaa meille mikä on tärkeintä elämässä, kuka seisoo vierellä tuulisina hetkinä kun kaikki muu on mennyttä ja olet alaston elämän raakuuden edessä. Se opettaa myös Kenen puoleen kääntyä apua pyytämään. Ei elämä anna aina sitä mitä haluaa, eikä sitä aina voi hyväksyä, mutta se läksy minun täytyy oppia nöyrryttääkseni sydämeni taas pehmeäksi. Pehmeä sydän on elävä sydän! Mitä minä kuolleella ja kovalla sydämellä tekisin?

Vielä lopuksi eräs koskettavimmista ajatuksista mitä olen kuullut, mutta minkä olen ymmärtänyt vasta viime aikoina ja alkanut elää sen mukaan: 'Elämä on joko uskomaton seikkailu tai ei yhtään mitään'.

Antti: Voiman yö ja paaston viimeiset 10 päivää

2010-08-30T17:53:00.000-07:00

Kylläpä tämä ramadan rientää! Nyt on jo 2/3 osaa takana. Kuten Safia taannoin plokkasi, jaetaan ramadan kolmeen osaan. Viimeiset 10 päivää ovat paastokuukauden tärkeimpiä. Kerrotaampa tässä miksi moni tapamuslimikin herää henkiin ja yht'äkkiä ilmestyy moskeijalle näiden viimeisten kymmenen päivän aikana.

Islamin viimeisellä Profeetalla oli tapana aina silloin tällöin vetäytyä hiljentymään Mekan kaupungin vilskeestä. Hänen suosikkipaikkansa oli Mekan lähellä sijaitsevan korkean vuoren rintamalla oleva luola, josta oli komea näköälä Arabian niemimaan yli. Arabiaksi tämän vuoren nimi on 'Jabal al-Nur', eli 'Valon vuori'. Luolan suu oli näköalapaikka mistä oli mahdollista ihmetellä kaunista öistä tähtitaivasta ja pohtia maailmankaikkeuden uskomatonta mahtavuutta.

Eräänä yönä vuonna 622 jälkeen Kristuksen, Profeetan meditoidessa kyseisen luolan suulla, yht'äkkiä koko taivaanrannan valaisi kirkas valo. Se oli Arkkienkeli Gabriel. Arkkienkeli lähestyi Profeettaa, joka mahtavan enkelin nähdessään oli suorastaan kauhuissaan. Arkkienkeli lausui Profeetalle 'iqra' eli lue (itseasiassa arabiankielinen sana tarkoittaa 'resitoi', mutta pysyttäköön virallisissa Hämeen-Anttilan käännöksissä). Kun Profeetta ei 'lukenut' ollen entistä enemmän peloissaan, rutisti Arkkienkeli Gabriel Profeettaa niin kovin, että tämä meinasi menettää tajuntansa. Arkkienkeli lausui uudestaan: 'iqra'. Profeetta kauhuissaan ihmetteli, että mitä hänen tulisi lukea? Olihan hän lukutaidoton 40-vuotias mies, joten mistä kumman kirjasta hän voisi resitoida? Arkkienkeli lausui 'iqra' kolmannen kerran ja jatkoi:

Lue, kautta Herrasi nimeen, joka on luonut,

luonut ihmisen alkiosta.

Lue; onhan Herrasi jalomielinen,

Herrasi, joka opetti kynällä,

opetti ihmiselle sen, mistä tämä ei tiennyt.

Koraani (96. Alkion suura)

Tätä kyseistä yötä kutsutaan 'Voiman yöksi'. Koraanin ensimmäiset säkeet olivat nyt ilmestyneet Arkkienkeli Gabrielin välityksellä. Ilmestyksen jälkeen Profeetta palasi sekavassa tunnetilassa takaisin Mekkaan vaimonsa Khadijan luo, joka yritti parhaansa mukaan rauhoitella poissa tolaltaan olevaa Profeettaa. Waraqa ibn Naufal, joka oli eräs sen ajan uskontotieteilijä ja Khadijan serkku, vahvisti Muhammadille, että hänen ilmestyksensä oli peräisin samaiselta Arkkienkeli Gabrielilta, joka oli taannoin välittänyt mm. Profeetta Jeesukselle Evankeliumin. Olihan Evankeliumi, jonka alkuperäiseen muotoon myös muslimit muuten uskovat, kertonut Jeesuksen jälkeen tulevasta uudesta Profeetasta. Muhammad ei siis suinkaan ollut seonnut, rauhoitteli uskontotieteilijä ibn Naufal, vaan hän oli seuraava Profeetta Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen jälkeen.

Voiman yö merkkasi Profeetta Muhammadin haastavan profeetan uran alkua, jonka tarkoituksena oli välittää ihmiskunnalle jälleen uudestaan se sama viesti, jonka muutkin Profeetat olivat välittäneet: 'ei ole muuta palvomisen arvoista jumaluutta kuin Jumala - eikä Häneen tulisi yhdistää partnereita'. Arabiankielinen termi tälle yölle on 'Laylat Al-Qadr'. Kukaan ei tarkalleen tiedä mikä yö Voiman yö itse asiassa on, joskin siitä on liikkellä useita erilaisia arvailuja. Tiedetään varmasti vain, että se oli yksi ramadan-kuukauden viimeisestä kymmenestä yöstä. Koraani kertoo Voiman yöstä lisää:

Olemme lähettäneet tämän Voiman yönä

Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on!

Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta.

Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herransa luvalla.

Silloin vallitsee rauha aina aamunkoittoon asti.

Koraani (97. Voiman suura)

Kyseisen suuran mukaan siis se, joka onnistuu viettämään Voiman yön rukoillessa saa suuremman palkkion kuin tuhannen yön rukoilusta yhteensä. Tämä on enemmän kuin 84 vuotta. Moni muslimi viettääkin yönsä, tai ainakin osan siitä, rukoillen moskeijalla näiden viimeisten kymmenen päivän aikana. Alla oleva videonpätkä kertoo Voiman yöstä lisää.

Hyvää viimeistä kymmentä paastopäivää kaikille sitä viettäville. Mikäli Luoja suo, onnistumme rukoilemaan Voiman yönä.

PS. Muistaahan jokainen maksaa Zakat al-Fitrin, paaston loppupuolella suoritettavan pakollisen hyväntekeväisyysmaksun, jonka tarkoituksena on hyvittää kuukauden aikana tehdyt virheet. Lisätietoja turkulaisille muslimeille löytyy Turun Islamilaisen Yhdyskunnan Facebook-sivulta. Mikäli et asu Turussa, niin ehdotan yhteydenottoa paikalliseen moskeijaasi.

Monica : Jaksaa, jaksaa! Paastoamista toisiamme tukien

2010-08-29T11:20:00.000-07:00

Tuen merkitys etenkin tällaiselle ensimmäistä kertaa paastoavalle on todella tärkeää. Itsellä sitä tukea ei ole saatavilla suurimman osan paastottavasta ajasta, koska työpaikallani olen ainut muslimi. Iltaisin ja viikonloppuisin saan mieheltäni ja Skypen välityksellä myös hänen perheeltään kannustusta. Paastoaminen tuntuu helpommalta, kun voi jakaa tuntemuksia jonkun toisen paastoajan kanssa ja tietää, että toinen ymmärtää minua.

Tuen saamisen kannalta itselleni oli pieni pelästyksen paikka, kun mieheni sairastui pahemman kerran flunssaan, eikä voinut paastota muutamaan päivään. Yllättävän hyvin silti vauhtiin päästyäni jaksoi paastota yksin ja huolehtia silti potilaasta mm. tuomalla hänelle ruokaa ja juotavaa. Naisille sen sijaan on varsin tavanomaista, etteivät he voi paastota kaikkia päiviä, koska kuukautisten aikana ei tule paastota. Väliin jääneet päivät tulee korvata paastoamalla yhtä monta päivää ennen seuraavaa ramadania.

Olen vedonnut paastoamiseen kieltäytyessäni joistain menoista. Minulla ei ole nyt ylimääräistä energiaa käytettävissäni mihinkään kovin fyysiseen toimintaan tai viikonlopun viettämiseen erilaisten menojen parissa. Minulle joistain maallisista menoista ja toimista kieltäytyminen yhden kuukauden ajaksi ei tee elämääni tylsemmäksi tai että tuntisin jääneeni jostain paitsi. Haluan ottaa tästä siunatusta kuukaudesta henkisesti kaiken irti minkä voin ja siksi on vain hyvä, että on enemmän aikaa esimerkiksi lukea Koraania ja muita uskonnollisia tekstejä.

Kun nyt ollaan päästy paastoamisessa puolen välin yli, alkaa mielessä kutkutella ajatus paaston päättävästä juhlasta, eidistä. Aikaisimpina vuosina sitä ei ole meillä erityisesti juhlittu, mutta nyt haluan alkaa kehitellä omaa länsimaisväritteistä eidiä. Sen ainakin tiedän, että hyvä ruoka tulee olemaan pääasia ja mistäs muualta sitä täällä Englannissa saa, etnisten kauppojen ohella, kuin Ikeasta! Lahjoja emme taida näin aikuisten kanssa jakaa, kun muutenkin ostelemme uuteen asuntoomme kaikenlaista ja itsellemmekin sitä mukaan kuin tarvitaan.

Eidin suunnittelusta huolimatta haikeus on valtaamassa mielen, kun tulee laskettua päiviä, joita paastokuukaudesta on enää jäljellä. Lähdin tähän elämäni ensimmäiseen ramadan-paastoon sitä etukäteen millään tavoin suunnittelematta. Ensi vuonna liittynen niiden joukkoon, jotka alkavat odottaa ramadania jo kuukausia aikaisemmin. Seuraavassa bloggauksessani saatte lukea viimeisten paastopäivien fiiliksiä ja yhteenvetoa minun osaltani tästä vuoden 2010 paastokuukaudesta.

Lopuksi kaunis ja koskettava nasheed Koraaniin liittyen. Kunpa jokaisella olisi uskallusta etsiä Koraani käsiinsä ja lukea sitä.

Pirjon Iftar siskojen kesken

2010-08-29T04:36:00.000-07:00

Taivaalla hehkuvan täydenkuun muoto on muuttunut soikeammaksi ja se tarkoittaa, että paasto on edennyt yli puolenvälin. Saman voi katsoa Turun islamilaisen yhdyskunnan laatimasta rukousaikataulusta. Siitä näkee paastopäivien kulun, ruokailun aloitus- ja lopetusajat sekä päivittäiset rukousajat koko kuukaudelle. Tärkeä paperi keskeisellä paikalla keittiössä! Tähän mennessä paastoni on sujunut tuttuun rauhalliseen tapaan perheen kesken. Päätän vilkastuttaa sosiaalista elämääni ja kutsua muutaman paastoavan muslimisiskon iftarille (ateria, jolla paasto katkaistaan). Luvassa on naisten ilta!

Ostoksilla

Edellisiltana suunniteltu menyy täytyy tämän päivän aikana toteuttaa ja suuntaan matkani Turun Itäkeskukseen. Siellä on pieni etninen kauppa, johon piipahdan aina silloin tällöin täydentämään kappejani. Tästä kaupasta löytyy muslimien halal-tuottet (islamilaisittain teurastetut tuotteet) kuten lihat, broilerit, makkarat, nakit ja leikkeleet. Samoin siellä on hyllyt pullollaan kuivatuotteita, mausteita, säilykkeitä, kahvipöytään erilaisia keksejä ja eksoottisempia leivonnaisia, sesonkituotteena nyt baklava. Aina jotain uutta ja maukasta tarttuu mukaan.

Apulaiseni keittiössä

Kauppareissun jälkeen päivä kuluukin mukavasti kokkailun parissa...ja aikaa riittää, sillä iftar on vasta yhdeksän aikaan illalla. Ruoka valmistui hyvissä ajoin ja vielä pieni maun tarkistus. Paastoaikana ruokaa voi maistaa, kunhan pitää huolen ettei niele mitään. Onneksi omasta takaa on apuvoimia, eikä minun tarvitse yksin uurastaa keittiössä. Kolme tytärtäni valtaavat keittiön, pujahti sinne pieni apulainenkin hääräämään...tai enemmänkin niitä herkkuja maistelemaan. Nuori polvi innostuu jälkiruuista ja taikovat ihanan mustikkarahkatortun kädenkäänteessä. Miesväki on "häädetty" muualle. Tämä ilta on vain naisille.

Vieraani saapuvat hyvissä ajoin ja kotini täyttyy iloisesta puheensorinasta. Paaston fiilikset jaetaan heti ensimmäiseksi oven suussa tervehdysten ja halailujen lomassa. Nämä yhteiset tapamiset toisten muslimisiskojen kanssa ovat virkistäviä ja niistä saa hyvän mielen pitkäksi aikaa. Nauramme paljon yhdessä muttei vakavatkaan aiheet ole vieraita. Ja yhteisiä asiota riittää aina pohdittavaksi.

Rukoushetki

Kun kello on noin kymmentä vaille yhdeksän rikomme paaston taateleilla ja maidolla /piimällä. Tämä hetki on joka kerta yhtä mahtava ja ihana. Siihen pieneen vaatimattomaan hetkeen sekoittuu suuria tuntemuksia: iloa syömisen aloittamisesta, kiitollisuus tarjolla olevasta ruuasta, iloa yhdessäolosta, paastopäivän onnistumisen riemua... Saman tunnekirjon voi lukea muidenkin paastoajien tyytyväisiltä kasvoilta. Hetken nautimme tästä fiiliksestä ja sitten valmistaudumme rukoukseen. Rukousmatot asetetaan oikeaan suuntaan ja asetumme kaikki riviin seisomaan. Keskellä oleva johtaa rukousta ja lausuu hiljaa ääneen rukoiluun kuuluvat lauseet arabiaksi. Allahu akbar, Jumala on suurin, täyttää kodin. Tämän rukouksen jälkeen tehtävät vapaaehtoiset pyyntörukoukset voi tehdä omalla kielellä, omin sanoin kertoa toiveensa ja sydäntä painavat asiat.

Iftar-illallinen

Rukouksen jälkeen on ruokailun aika...kärsivällinen odotus palkitaan ja pääsemme nauttimaan pöydän antimista. Iftar-ruokana tomaattikeittoa, salaattia, grillattua broileria, riisiä ja perunoita. Jälkiruuaksi kahvit herkkuineen. Ruoka maistuu paremmalta hyvässä seurassa ja iloinen puheensorina jatkui...eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Ilta kääntyi kohden yötä ja pienimpiä lapsia alkaa jo väsyttää ja näkyy jonkun aikuisenkin silmissä väsymyksen merkkejä. Yksi antoisa paastopäivä on ohi ja se oli hienoa päättää hyvässä seurassa. Ilta oli muutenkin lämminhenkinen. Yhdessäolossa ja yhdessä syömisessä on suuri siunaus.

Kiitos käynnistä vierailleni

Muuten, yksi Jumalan 99 nimestä on Ravitsija. Hän on luonut niin ravinnon kuin ravinnon tarvitsijankin. Ravintoa on kahdenlaista. Ulkoinen ravinto eli ruoka, joka on ruumista varten ja sisäinen ravinto eli ymmärrys ja usko on sydäntä ja sielua varten. Tämä jälkimmäinen ravinto on näistä kahdesta arvokkaampaa, sillä se tuottaa hedelmänään iänkaikkisen elämän. Näillä miettein kohti seuraava paastopäivää.

Kawthar tuo tuulahduksen Tunisiasta.

2010-08-28T08:20:00.000-07:00

Jossain kaupungeissa paastoavat herätetään rummuttamalla kaduilla kulkien. Meillä päin viime vuoteen asti herättiin tykin laukaukseen mutta nykyään se on laissa kiellettyä lukuisten henkilövahinkojen takia. Perheemme herää varhaiselle aamupalalle puoli neljältä aamulla siis ihan tavallisesti herätyskellon pärinään. Pyhä kuukausi on niin jännittävää aikaa, että jopa ala-asteikäiset lapseni vaativat, että heidätkin herätetään syömään. -Minä olen Kawthar, suomalainen äiti ja asun perheeni kanssa Pohjois-Afrikassa Tunisiassa. Muslimi olen ollut toistakymmentä vuotta.

Siinä vaiheessa kun neljän aikaan ulkoa moskeijan minareetista kantautuu päivän ensimmäinen rukouskutsu, olemme jo lopettaneet syömisen ja valmistautuneet rukoilemaan. "Rukous on parempaa kuin uni" -muistuttaa rukoukseenkutsujakin. Miesväki kävelee hoitamaan velvollisuuden sadan metrin päähän lähimoskeijaan ja me tytöt jäämme kotiin. Rukouksen jälkeen köllähdämme takaisin nukkumaan. Kulkukoirat haukkuvat jossain lähistöllä mikä viivästyttää lasten takaisin nukahtamista mutta lopulta unta riittää kaikilla aamupäivään asti.

Koska olemme edelleen arjesta kesälomalla, koulujen alkaessa vasta Ramadanin jälkeen, menevät päivät aika pitkälti kotona puuhastellen. Ulos neljänkymmenen asteen helteeseen ei tee kenenkään mieli. Tuulettimet pörräävät sisällä kun lapset lukevat päivän annoksen Koraania ja hiki virtaa kun välillä otetaan koko perheen kesken Wiin nyrkkeilyturnauksia. Jos illan menuuta ei ole vielä hankittu niin siinä tapauksessa miesväki saa hakea tarvikkeet heti aamupäivästä torilta. Tuoretta kalaa, lihaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Iltapäivällä on aikaa ottaa siestatirsat. Joka vuosi jaksan hämmästellä työssäkäyvien voimia paastota kuumassa ilmassa. Ulkotyöntekijät hikoilevat päivän raksalla tai puistohommissa paahtavan auringon alla. Työssäkäyvät äidit vääntävät työpäivän päätteeksi kuumassa keittiössä illan sapuskat eikä kukaan valita. Moni pystyy onneksi tekemään hieman lyhennettyä työpäivää ja niinä vuosina kun on ollut koulua paaston aikaan, on koulupäivätkin olleet lyhennetty.

Kysyn kymmenen vuotiaalta pojalta, onko vaikea paastota helteessä? "Ei ollenkaan, vaan ihan helppoa. Kun tekee aikomuksen paastosta sydämessään niin Jumala tekee sen helpoksi." -vastaa poika yhtään empimättä ja kannustaa vielä janoista kaveriaan sanomalla, että "muista ettet paastoa yksin, Jumala on kanssasi." Tämä kuukausi ei ole tavallinen kuukausi vaan paastonaika on lähes "taianomaista aikaa" ja uskovaiset saavat silloin kuin ylimääräisiä voimia ja kärsivällisyyttä palvoessaan Jumalaa.

Tunti ennen auringonlaskua olen jo hyvässä vaiheessa valmistamassa illallista sukulaisnaisen kanssa. Keittiön ovi on ulos auki ja kuuntelemme samalla moskeijoista raikuvaa Koraanin resitaatiota. Valmistamme pehmeää tomaattipohjaista kalakeittoa, salaattia, suolaisia piirakoita ja lihapataa. Lapset täyttävät taateleita halwalla ja pilkkovat hedelmiä jälkiruokaan. Kipaisen lähileipomoon hakemaan uunituoretta patonkia. Tämä on ainut aika paastopäivinä kun mistään saa leipää koska leipomot ovat Ramadanina kiinni päivisin. Kadut alkavat olemaan jo hiljaisempia mutta kaikilla on kiire. Kiire ostamaan tuoretta leipää, kiire etsiä taksi kotimatkalle, kiire ehtiä kotiin ennen auringonlaskua tai joutaa moskeijaan rikkomaan päivän paasto. Kävelen kapeaa kujaa pitkin takaisin kotiin. Avonaisista ikkunoista näkyy ja kuuluu naisten ääniä keittiöistä. Kuinka ruoka valmistellaan ja annostellaan valmiiksi. Joukko vanhoja herroja istuu kadunkulmassa jalkakäytävän reunalla rukousnauhojen kanssa muistellen Jumalaa odottaessaan päivän neljättä rukouskutsua merkkinä siitä, että päivän paasto on ohi.

Kello 19.00 rukouskutsun jälkeen koko kaupunki hiljenee. Kaikki kadut ovat tyhjillään eikä mistään kuulu mitään ääntä. Tunne on vuosi vuodelta yhtä ihmeellinen. Kuinka koko kaupunki on hiljentynyt samaan aikaan katkaisemaan paaston. Seison rukouksen jälkeen hetken terassilla kuuntelemassa hiljaisuutta. Teen niin joka ilta. Hiljaisuus tuntuu niin uskomattomalta. Olemme katkaisseet paaston ensin piimällä ja taateleilla ja nyt on lämpimän ruoan vuoro. Nälkä ei juurikaan ole mutta jano sitäkin kovempi. Aterian jälkeen katsomme erityistä Ramadanin ajaksi tehtyä komediasarjaa telkkarista. Sitä on kiva hekotella ruokaa masussa sulatellessa ennen jälkkäriä. Lapset kattavat terassin pöydälle tuoreita viikunoita, taateleita, vesimelonia, hunajamelonia, viinirypäelitä ja erilaisia makeita kakkuja sekä pikkuleipiä. Käly keittää kannullisen vihreää minttuteetä. Terassin pienessä tuulen vireessä on ihanaa istua lyhtyjen valossa ja kuunnella Taraweeh rukouksen ääniä lähimoskeijasta mihin miesväki on jo kiiruhtanut Ramadanin ajan ylimääräiseen rukoukseen. Jasmiini tuoksuu pihapuussa ja suomesta tuliaisina tuotu Marianne suklaa sulaa suussa. Luen vielä hetken Koraania. Alhamdulillah, kiitos Jumalan, olemme taas saaneet paastota yhden päivän lisää.

ps. minä taidan olla se "yksi nainen" keneltä Pinja kuuli Ramadan kaupungista ja hyvien tekojen korteista. Laitanpa siis loppuun vielä kuvan meidän lasten 7 vuoden ajan rakentamasta kaupungista mikä kasvaa vuosi vuodelta. Siellä on moskeija, eläinfarmi, kenkäkauppa, kahvila, kalakauppa, sekatavarakauppa, autokorjaamo sekä asuintaloja. Illalla auringon laskettua lapset sytyttävät kaupunkiin sähkövalot. Lisäksi meillä on tehty oma Islam tietovisa ja kiitollisuuden puu.

Antin videoplokkaus: uskontodialogia lontoolaisittain

2010-08-28T08:18:00.000-07:00

Tämän päivän bloggaukseni on videoplokkaus Itä-Lontoon moskeijalta. Selostukseni on englanniksi. Käännän sen haluattaessa. Pahoittelen amatöörimaista kamerankäyttöä mutta toivottavasti tästä saa jotakin selkoa. Muista katsoa loppuun asti!

Hyvää lauantaita kaikille :)

Pinjan pohdintaa perinteistä...

2010-08-27T23:56:00.000-07:00

Tänään ajattelin kirjoittaa hiukan ramadanperinteistä. Kääntyessäni muslimiksi luonnollisesti lopetin kristillisten juhlien viettämisen ja jäin ikään kuin tyhjän päälle perinteiden suhteen. Kaikki ne perinteet, joita olin pienestä pitäen noudattanut; esimerkiksi jouluisin joulukalenterin luukkujen avaus, mantelinmetsästys riisipuurosta, lahjat, joululaulut, kuusen koristelu, piparit, joulutortut, tontut, joulupukki, glögi… olivat historiaa.

Toki joulu ja siihen kuuluvat perinteet ovat vielä tietyllä tavalla osa elämääni, sillä sukuni on kristinuskoinen ja he viettävät joulua. Olemmekin tehneet sellaisen järjestelyn, että äitini ostaa lapsilleni aina eid-lahjat ja me ostetaan äidilleni joululahja. Äitini ja veljeni usein osallistuvat eid-juhliimme ja vierailemme äitini luona esimerkiksi Tapaninpäivänä. Syön edelleen joka jouluna äitini luona riisipuuroa sekametelisopalla. Käännyttyäni kuitenkin islamiin huomasin tuntevani kaikki jouluperinteet läpikotaisesti, mutta entä ne suomalaiset ramadanperinteet?

En kokenut perinteiden puuttumista niin kauheana ennen kuin esikoiseni syntyi. Välittömästi ymmärsin, etten voi jatkaa elämistä tyhjän päällä. Varsinkin lapselle joka vuosi toistuvat perinteet ovat todella tärkeitä. Ne tuovat turvaa, iloa ja vahvistavat omaa identiteettiä. Kun kasvaa yhteiskunnassa jossa kristillisiä perinteitä puskee joka tuutista koko ajan…omien islamilaisten perinteiden puuttuminen on kuin isku vyön alle. Asialle oli siis tehtävä jotain.

Rupesin tiedustelemaan kaikilta muslimiystäviltäni, mitä he tekevät ramadanina? Mitä perinteitä heillä oli kotona? Se mitä muslimit tekevät ramadanina kodeissaan, on täysin perhekohtaista ja eri kulttuurit vaikuttavat siihen myös paljon..ei ole juuri mitään yhteisiä perinteitä, joita kaikki muslimit noudattaisivat. Suuri osa toki paastoaa, kutsuu vieraita kylään iltaisin rikkomaan paaston yhdessä, käy tarawih-rukouksissa iltaisin ja lukee paljon Koraania…mutta entä lapset? Lapsien ei tarvitse paastota, joten miten ramadan näkyy lasten elämässä?

En ollut ongelman kanssa yksin. Kaikki suomalaiset muslimit pohtivat tätä todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä. Eräällä keskustelufoorumilla otin asian esiin ja sain loistavia ideoita monilta suomalaisilta musliminaisilta, joille oli lapsia siunaantunut ennen minua.

Lasteni rakentama ja ylläpitämä mahtava ramadan kaupunki

Eräs nainen kertoi rakentavansa ns. ”ramadan kaupungin” joka vuosi lastensa kanssa; kartongista ja muista tilpehööreistä pieniä taloja, moskeijoita yms. Ne kootaan kaupungiksi pöydän päälle, seinään kiinnitetään tähtitaivas ja kartonista tehty kuu, jonka kokoa voidaan muutella kuukauden eri kuuvaiheiden mukaan. Ja joka vuosi siis lapset rakentavat tähän kaupunkiin jotain uutta. Minusta idea oli niin ihana ja antaa lapsille vapauden olla luovia, että aloitin meidän perheessä aivan saman perinteen.

Tiedän myös, että joissain perheissä lapsille on askarreltu omia ”hyvientekojenkortteja”, jotka ovat pikku pussukassa. Joka aamu lapset nostavat pussista yhden kortin ja kortissa lukevaa hyvää tekoa harjoitellaan sen päivän ajan (ja pyritään tietenkin ottamaan käytäntöön siitä eteenpäin). Näitä kortteja voi ostaa myös valmiina nettikaupoista.

Hyvientekojentauluja

Monet tekevät myös hyvientekojentauluja, joissa on listattuna erilaisia hyviä tekoja ja joka ilta taulun teot käydään läpi ja lapset saavat tarroja niiden tekojen kohdalle, jotka ovat päivän aikana tehneet. Internetistä löytyy paljon erilaisia lapsille suunnattuja ramadan-sivustoja, joista voi etsiä ideoita ja materiaaleja omaan ramadanin viettoon. On samanaikaisesti hyvin haastavaa, mutta myös vapauttavaa, kun voi ihan itse päättää ja suunnitella minkälaisia perinteitä haluan lapsilleni opettaa.

Tässä vuosien varrella on myös tiettyjä ruokia, joista on muodostunut perheelleni niitä perinneruokia. Joka ramadanina syömme sambuusoita (eli somalialaisia uppopaistettuja pastejoita, lue lisää ruokablogistani), joita en muina aikoina vuodesta juuri tee, sillä niiden tekeminen on erittäin työlästä. Ramadanina syödään myös paljon hariraa (marokkolaista keittoa) ja taateleita. Muslimin tulisi rikkoa paastonsa kolmella taatelilla, joten ostan niitä aina ison läjän ramadanin alussa, sillä menekki on varmaa. Suomalaiset ramadanruokareseptini ovat vielä kehitteillä odottaen patentti- ja rekisterihallituksen hyväksyntää, joten valitettavasti en voi niistä tähän hätään raportoida :)

Taateleita popsitaan paljon

Muuten sitten syömme mitä milloinkin tekee mieli, pääosin kuitenkin erilaisia keittoja ja salaatteja. Ramadanina en tee yleensä ollenkaan riisiä, pastaa tai couscousia, ellei tule paljon vieraita, sillä maha tulee hyvin vähästä täyteen, eikä moisia hiilihydraattipommeja tarvita. Ramadanin päätyttyä muslimit viettävät ”eid ul-fitriä”, eli paaston loppumisjuhlaa. Eidinä meillä on muodostunut tavaksi mennä ensin aamulla yhteisrukoukseen, sitten sieltä johonkin ravintolaan syömään ja sieltä takaisin kotiin. Kotona kaikki saavat avata eid-lahjat ja koristelemme asunnon ilmapalloilla ja serpentiineillä. Lapset leikkivät isänsä kanssa uusilla leluillaan ja minä rupean valmistamaan illallista.

Yleensä ystäviä ja/tai sukulaisia tulee sitten illemmalla syömään kanssamme ja vietämme mukavan illan hyvässä seurassa. Tietenkin tekemiset hieman aina muuttuvat vuosittain, mutta usein homma menee näin. Eidiä vietetään kolme päivää. Toisena päivänä viedään lapset yleensä johonkin leikkipaikkaan, kuten esimerkiksi HopLoppiin ja kolmantena päivänä on vuosittain järjestetty eid-juhlat jossain asukaspuistossa tai nuorisotilassa, johon tulee kaikki ystävät lapsineen ja vietämme oikein mukavan päivän syöden hyvin, rupatellen ja lasten kanssa leikkien.

Työläs viime vuoden projektini: piparkakkumoskeija. Tuleekohan tästä joka vuotinen perinne?

Yhden jouluperinteen voin myöntää siirtäneeni meille suoraan eid-perinteeksi; piparkakkutalo. Joka eidinä meillä syödään moskeijoiden ja kameleiden muotoisia pipareita ja viime vuonna innostuin rakentamaan ison piparkakkumoskeijankin. Se oli kyllä työläs projekti, saas nähdä joudunko tekemään sen tänäkin vuonna. ;)
Minulla on tarkoitus lisätä uusia perinteitä vielä tässä lähivuosina perheeni ramadanin viettoihin, sillä lapset kasvavat ja mielenkiinnon kohteet muttuvat. Saa nähdä mitä tässä vielä keksii. Vapaat kädet ja ideoita pää pullollaan!

Zain Bhikha - Amongst the Confusion

2010-08-26T16:01:00.000-07:00

Zain Bhikha on kuuluisa etelä-afrikkalainen laulaja. Tällä biisillä olen fiilistellyt viimeiset pari päivää. Kiitos vinkistä Monica!

Pinja astuu remmiin!

2010-08-26T04:24:00.000-07:00

I-T-S-E-K-U-R-I. Siinä päivän sana. Mikä saa ihmisen pysymään paastossa kuukauden ajan….ja vieläpä hymyssä suin?

Lyhkäinen esittely on varmasti paikallaan näin tähän alkuun; olen 25-vuotias suomalainen naisenalku Espoosta. Reilu kahdeksan vuotta sitten tein elämäni suurimman ja parhaimman päätöksen; käännyin muslimiksi. Olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Elämä hymyilee.

Ramadan on päässyt jo puoleen väliin, mutta haluaisin hetkeksi hypätä ajassa taaksepäin…ramadanin alkuun. Joka vuosi olen päässyt todistamaan, kuinka muslimit rupeavat innolla odottamaan ramadania jo pari kuukautta ennen sitä. Ja tarkoitan todella –innolla-. Monesti sitä tuleekin miettineeksi, että ei-muslimit pitävät meitä varmaan ihan masokisteina. Oikein haluamalla halutaan päästä paastomaan hullun lailla..

Onhan se varmasti vaikea käsittää miksi ihmeessä me itseämme rääkkäämme tällä tavoin kerran vuodessa. Ei juotavaa eikä syötävää 18 tuntiin! Normaalipäivänä olisi moinen ruoasta pidättäytyminen minullekin täysi mahdottomuus. Kaikki ketkä minut tuntevat, tietävät, että Pinja ja ruoka ovat kuin paita ja peppu. Rakastan ruokaa ja kokkausta ja herkuttelu on suuri paheeni. ”Pikku nälkä” on mun paras kaveri. Tästä seurauksena, kamppailen painoni kanssa jatkuvasti, ja olen milloin milläkin dieetillä. Mutta ongelmani dieettien kanssa on se, etten niissä pysy muutamaa päivää pitempään. Itsekuri ei pidä, eikä motivaatio riitä.

Miksi sitten kuukauden paasto tuntuu minusta ihan luonnolliselta ja useimmiten ihan helpoltakin? En joudu edes kamppailemaan itseni kanssa siitä, että söisinkö sittenkin jotain ja rikkoisin paaston. Itsekuri on täysin riippuvainen motivaation lähteestä. Muslimit uskovat Jumalaan ja haluavat noudattaa Hänen meille antamiaan käskyjä ja suosituksia. Koraanissa ramadanin paastosta on kerrottu näin:

"Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa. (Paastottava on) määrätyt päivät. Mutta jos joku teistä on sairas tai matkoilla, on hänen paastottava joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvän työn, on se hänelle parempi. Mutta paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten täytätte Jumalan tahdon); tämä olkoon sanottu teille tiedoksi. "Ramadaan" on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos joku on sairas tai matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä monta muuta päivää. Jumala tahtoo tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä teille taakaksi, - jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia."

Koraani 2:183-185

Me uskomme siihen, että Jumala on kaikista viisain ja Hän tietää mikä on meille parhaaksi. Se riittää minulle. Haluan totella Jumalaa parhaan kykyni mukaan, joten motivaatio paastoon löytyy uskosta Jumalaan. Voiko olla suurempaa motivoijaa kuin Jumala?

Paastoa helpottaa myös kummasti se ajatus, ettei ole yksin. Miljoonat ihmiset maailmassa paastoavat samaan aikaan kanssani ja tietävät miltä minusta tuntuu. Ulkona kävellessäni tutut ja tuntemattomat muslimit tervehtivät ja toivottavat hyvää paastoa. Jotkut jopa tulevat kyselemään kuinka on paasto sujunut. Se on suuri yhdistävä tekijä, joka kasvattaa yhtenäisyyden tunnetta entisestään.

Ramadanina mieleni kirkastuu, jätän kehon ruoan pois ja korvaan sen sielun ruoalla. Keskityn Koraanin ja muun islamilaisen kirjallisuuden lukemiseen, rukoilen paljon, pyrin tekemään entistä enemmän hyviä tekoja ja yritän olla murehtimatta turhia. Useimmiten kun puhutaan ramadanista, ensimmäisenä aiheena on ruoka; minulle paasto merkitsee enemmänkin henkistä kehitystä ja uskon nostatusta, eikä niinkään vain ruoasta pidättäytymistä. Se, että en syö ja juo, tulee siinä ohessa ja on vain tukemassa sitä todellista kamppailua, jonka käyn itseni kanssa: kamppailu omaa egoa ja omia mielihaluja vastaan.

Lopussa kiitos seisoo. Se fiilis, jonka saavuttaa ramadanin loputtua on sanoinkuvaamattoman mahtava! Se, että on kyennyt voittamaan itsensä ja puhdistanut kehonsa ja mielensä, luopunut mielihaluistaan Jumalan vuoksi…se antaa minulle henkisesti niin paljon. Saan ramadanin kuukaudesta energiaa aina koko loppuvuodeksi!

Yhteenvetona tästä voisi sanoa, että mikä vain on mahdollista kun uskoo. :)

Antelias algerialainen ravintoloitsija Antin paastoruokavalion turvana

2010-08-25T17:34:00.000-07:00

Kylläpäs tämä paastokuukausi menee kovaa vauhtia – nyt on jo 16. paastopäivä luvassa! Koska viime bloggauksestani taitaakin olla jo viikko aikaa, on nyt korkea aika päivittää yleisöämme missä mennään.

Kulunut paastoviikko on pitänyt sisällään ylä- ja alamäkiä. Viime viikolla iski nimittäin flunssa ja energiataso tipahti nolliin. Ensimmäinen paastoviikko oli sujunut korkealla energiatasolla, mutta sitten tuntui, että matto vedettiin alta pois. Pystyin kyllä edelleen paastoamaan ja käymään töissä, vaikka täytyy painottaa, että sairauden aikana ei tarvitse paastota. Avoin työnantajani, joka ei muuten ole muslimi, oli ymmärtäväinen ja mm. perjantain aamupalaverissa tokaisi, että ei minun tarvinnut perjantai-rukouksen jälkeen palata takaisin töihin – vaikka en mitään vetoomusta sen puolesta itse esittänyt! Niinpä siis sain pitkän viikonlopun aikaa ladata akkuja. Se tulikin tarpeen.

Viikonlopun hyvän huilauksen jälkeen onkin nyt jo taas parempi fiilis ja blogin otsikot ovat alkaneet taas pyöriä mielessä. Yritän tänne siis kirjoitella vähän taas aktiivisemmin. Tosin pienenä mainoksena kerrottakoon, että luvassa myöhemmin tällä viikolla on taas uusia perspektiivejä sillä tiedossa on jälleen uusi suomalainen muslimi, joka on ilmoittanut halukkuutensa liittyä paastobloggausremmiimme. Pirjo ja Safia ovat lisäksi terveydenalan ammattilaisina suunnittelemassa kertovansa lisää paaston terveydellisistä hyödyistä, joita tosiaan on olemassa paljon vaikka se voi hullulta kuulostaa. Jätän kuitenkin ammattilaisten huoleksi tarinoida niistä lisää. Vaikka kello on jo paljon ja pitäisi tässä käydä yöpuulle ennen kuin herään hotkaisemaan aamupalani ennen paaston alkua, kerrottakoon tässä yksi kiva tarina, joka toivottavasti kuvastaa ramadanin ainutlaatuisuudesta jotakin.

Työpaikkani lähellä on useita eri lounasravintoloita joissa tapaan käydä. En nyt tietenkään paastokuukauden aikana syömässä sentään! Mutta asiaan. Etenkin yhden algerialaisen ravintoloitsijan kanssa nimeltä Khalid olen ystävystynyt viime kuukausien aikana. Sen verran ystävällinen kaveri on kyseessä, että voin käydä hänen henkilökunnalle tarkoitetussa tilassaan päivän aikana halutessani hiljentymässä, vaikka en mitään hänen antimistaan ostaisikaan. Mutta ei siinä vielä kaikki; nyt paastokuukauden alkaessa hän sanoi minulle, että saan hakea 'iftar' - illalliseni hänen ravintolastaan – 'free of charge'! Eikä siinä vielä kaikki: hän nimittäin suorastaan vaati, että noutaisin päivittäiseni ruokatarvikkeeni häneltä!

Kerrassaan uskomatonta anteliaisuutta. Kuukausi on kuitenkin pitkä aika ja siinä ajassa voi popsia sämpylän jos toisenkin. Tänään käydessäni Khalidin kuppilassa ihmetyksekseni miekkonen oli hieman alla päin nähdessäni minut. Tiedustellessani syytä moiseen, mies vastasi sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että en ollut kuulemma toistaiseksi tarpeeksi syönyt hänen ruokiaan ramadanin aikana!

Kuten aiemmassa iftaria käsittelevässä bloggauksessani selvitin, niin muslimit näet uskovat tienaavansa paljon pisteitä yläkerran Herralta tarjotessaan paastokuukauden aikana ruokaa ihmiselle, joka paastoaa. Yksinkertaisesti tästä syystä siis ystäväni Khalid, joka muutenkaan ei yleensä veloita minulta ruokiensa täyttä hintaa, kovin tarjoilee minulle maittavia sapuskojaan ilmaiseksi. Toivon Khalidin saavan mieluisensa palkkion hienosta asenteestaan!

Khalid ojentamassa minulle illalliseväitä - 'free of charge'

Ihan lopuksi todettakoon, että rukouksemme ovat Pakistanin tulvan uhrien puolella. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi aiemmin tällä viikolla vierailtuaan alueella, että tulvat ovat pahin hänen näkemänsä luonnonkatastrofi. Muista siis lahjoittaa esimerkiksi UNICEF Suomen kautta Pakistanin lapsille.

Safia: Ramadan paastoamatta

2010-08-24T18:05:00.000-07:00

Muslimeiden yksi uskon peruspilareista on ramadan-paasto ja yleensä kuukautta odotetaan ilolla, kuin harvinaista vierasta. Miten sitten suu pannaan, jos ramadanin aikana onkin sairas? Entä jos sairastaa kroonista sairautta? Entä jos on raskaana, ja huikopalaa pitäisi ottaa parin tunnin välein välttääkseen pahoinvoinnin? Tai jos imettää ja juomaa pitäisi litkiä litra tolkulla? Onnistuuko insuliinien pistäminen tai lääkekuurin syöminen paaston aikana? Entä jos on kerta kaikkiaan vain niin vanha ja heikko, vaikka uskon harjoittaminen onkin lähellä sydäntä? Pitääkö uhrata oma terveys ja kiduttaa itseään saadakseen 'kirkkaamman kruunun'?

Peruslähtökohta on se, että jokainen sääntö ja ohje mitä islam antaa, ovat ihmisille hyväksi. Ne joko edesauttavat terveyttä, rauhaa, siveyttä, moraalia jne. Tämä asia oli yksi niistä asioista, mikä teki minuun vaikutuksen kun käännyin muslimiksi. Islamin loogisuus ja viisaus. Mitään asiaa ei toteuteta vain toteuttamisen ilosta tai esittämisen vuoksi. Itse asiassa se onkin islamissa enemmän kuin epäsuotavaa. Terveyttä arvostetaan sairautta enemmän, ja pääpaino onkin sairauksien ennaltaehkäisyssä. Ei siis ole mitään ihailtavaa siinä, että tieten tahtoen aiheuttaa itselleen vaihinkoa sillä ajatuksella, että se olisi palkitsevampaa.

Paastoaminen menettelee ja on kehittävää silloin, kun on terve ja hyvässä kunnossa, mutta haasteensa tuo normaalista terveydentilasta poikkeava asia. Näitä tuntuu olevan ainakin naisen elämässä jokunen. Jossain vaiheessa moni nainen ottaa vastaan ramadanin ollessaan raskaana. Toiset ovat elämänsä kunnossa, mutta toiset ovat elämänsä pahimassa jamassa. Yksilöllisiä eroja on. Alkupahoinvointia, yöllisiä heräämisiä vessaan, fyysiset oireet, supistukset, veriarvojen poikkeavuudet ja loppuraskauden tuskainen olotila voivat olla niitä asioita, mitkä estävät paastoamisen. Islam antaa raskaanaoleville mahdollisuuden olla paastoamatta, muttei kiellä sitä. Ehdottaisin siunatussa tilassa olevia kokeilemaan paastoamista ensimmäisenä päivänä ja päättämään sen jälkeen onko paastoaminen viisasta omalla kohdalla. Ei siis tarvitse kiduttaa itseään, eikä harrastaa extreme-urheilua. :)

Tiesittekö, että islam kannustaa naisia imettämään vauvojaan 2 vuotiaaksi asti. Monet musliminaiset ovat siis harrastaneet 'Baby-friendly Hospitalin' ohjeita jo vuosisatoja. Jopa WHO on suositellut samaa. Äidinmaito on mitä ravitsevinta ruokaa vauvalle, aina sopivan lämmintä ja kätevästi mukana. Imettävien äitienkään ei tarvitse odottaa kauhulla ramadania, vaan he voivat hyvillä mielin olla paastoamatta, jos kokevat sen vaikeaksi. Imettävän naisen jano on sanoinkuvaamattoman voimakasta varsinkin mitä isommasta vauvasta on kyse. Kysynnän ja tarjonnan laki :)

Ihmiset, joilla on krooninen sairaus kuten esimerkiksi tyypin 1 diabetes, vaativat erityistä tarkkuutta sairautensa hoitamisessa. Välipalojen syöminen ja insuulinien pistäminen monta kertaa päivässä voivat olla sellainen tekijä, mikä tekee paastoamisen mahdottomaksi ajatukseksi muslimi-diabeetikolle. Tällöin järkevästi ajateltuna pidättäydytään paastoamisesta, samoin kuin vanhukset joiden fyysinen kunto ei kestäisi paastosta johtuvia seurauksia.

Painotan sitä, että myös ramadanin aikana muslimin täytyy lääkitä itseään sairautensa vuoksi, eikä riskeerata terveyttään. Tarpeelliset lääkärikäynnit on hoidettava ja otettava hoito vastaan. Itseasiassa paastoaminen katsotaan kielletyksi sairaanaollessa, sillä silloin se ei ole terveellistä vaan vahingoittavaa, ja tämä on vastoin islamin logiikkaa ja paaston tarkoitusta. Joskus törmää sellaisiin virheellisiin ajatuksiin, että ramadanin vuoksi ei saisi tehdä lääketieteellisiä tutkimuksia tai antaa lääkärin tutkia. Hoidetaan silloin, kun on syytä hoitaa!

Mieleltään vajaat ja pienet lapset on myös vapautettu paastoamiselta. Lapsia toki kannustetaan kokeilemaan ja paastoamaan pieniä aikoja kerrallaan, jotta he tottuisivat siihen. Omat lapseni odottavat ramadania jo niin kovasti, että enää heitä ei tarvitse 'psyykata' sitä varten. 7 vuotiaat voivat jo hyvinkin harjoitella vaikka puolipäiväpaastoa :) Palkkiona voi olla joku 'porkkana', jotta palkitseminen olisi konkreettista. Omat lapseni saivat palkaksi pienen rahasumman päivittäin ja sekös olikin tavoittelemisen arvoista. :) Meillä on yleensä luettu ramadanista ennen sen alkamista, millä on herätelty ramadan-tunnelmaa ja muistuteltu sen viisauksista. Murkkuikäiset lapset ovat sitten miehuus- ja naiseuskokeen edessä, kun paastoavat siihen velvoitettuina.

Teen myöhemmin yhden bloggauksen paastoamisen fysiologisista hyödyistä, sillä erään perimätiedon mukaan paastoaminen on apu moneen sairauteen. Sitä odotellessa...tunnustelkaapa omaa olotilaa onko eroa ramadania aiempaan olotilaan... Toivottavasti se on parempi!

Tässä vielä eräs linkki ramadaninajan ruokavaliosta ja treenaamisesta:
Supplements That Help You During Ramadan / Fasting Month For Muslims.
Jos olet kunnon treenaaja hyödyt ehkä tästä ohjeistuksesta:
Strength And Fitness Training During Ramadan/Fasting Month.

FiloSafiaa: Olen Eurooppalainen muslimi

2010-08-23T16:14:00.000-07:00

Oman identiteetin etsiminen ja löytäminen ovat elämän suuria mysteereitä ja tavoitteita. Meillä kaikilla on historiamme ja juuremme. Meillä on elämässämme monia rooleja, joiden kautta voimme määritellä keitä olemme. Olen nainen, tytär, sisko, äiti, työkaveri, ystävä, suomalainen, muslimi, länsimaalainen, eurooppalainen... Näiden kaikkien roolien kautta voin määritellä itseäni, eikä se silti vieläkään kerro koko totuutta. Tämä bloggaus ei varsinaisesti liity ramadaniin, mutta selventää hiukan suomalaisin silmin katsottua islamia, mikä pitää sisällään myös ramadanin viettämisen.

Kun ajattelen itseäni muslimina Euroopassa, tunnen kuuluvani vähemmistöön. Toisaalta olen ylpeä, sillä en kuulu 'massaan'. Olen ollut oman tien kulkija koko elämäni, joten valintani islamin suhteen oli helppo ja looginen asia. Elämääni ohjaa suomalainen ja länsimainen kasvatus, arvot ja odotukset. Toisaalta muslimiksi kääntymiseni myötä ajatuksiani on alkanut muokkautua enemmän islamin ohjeiden mukaisiksi. Islamin tulkintoja on kymmeniä ellei satoja, joten muslimeja ja tapojakin on monia. Kaikki pyrkivät samaan päämäärään hiukan eri tavoin.

Monesti ajatellaan, että muslimit ovat Euroopassa ja länsimaissa ulkopuolisia tai maahanmuuttajia. Asiat ovat nykyään jo toisin. On olemassa useamman sukupolven eurooppalaisia muslimeja, jotka ovat eläneet islamilaista elämää länsimaissa vuosikymmenten ajan. Näitä muslimeja kiitän ja arvostan suuresti heidän uraauurtavista pyrkimyksistään sopeuttaa muslimien tarpeet vallitsevaan yhteiskuntaan. Muutokset tapahtuvat pikku hiljaa, joten mikään ei muutu yhtäkkiä. Positiivisia muutoksia on kuitenkin jo havaittavissa esimerkiksi kouluissa on islamin oppitunnit muslimilapsille, kauppojen hyllyillä on myytävänä halal-ruokaa ja muslimeille on varattu omia uimavuoroja. Aktiivisuutta tarvitaan kuitenkin vielä, jotta islamofobiaa murentamalla saisimme elää hyvää elämää omassa kotimaassamme suomalaisina muslimeina.

Työssäkäyvänä muslimina olen huomannut herättäväni kummastusta, mutta myös ihastusta. Ylipäätään sosiaalinen kanssakäyminen ja osallistuminen yhteiskuntaan päiväkotien, neuvoloiden, koulujen, oman opiskeluni ja työni kautta ovat laittaneet ihmiset miettimään erilaisuuttani. Loppujen lopuksi en olekaan ollut niin erilainen, mitä ihmiset ovat ennakolta ajatelleet. Paras kommentti tuli opiskelukaveriltani, joka kommentoi minulle eräänä päivänä, että "Safia, sinähän oletkin ihan normaali!" What??? :)

No mitä minun odotettiin olevan tai tekevän? Olin tyytyväinen tästä kommentista siksi, että edes yksi suomalainen ihminen oli saanut normaalin kuvan muslimeista. Samalla tavalla minäkin pohdin asioita, hassuttelen, iloitsen, suren, tunnen ja elän, kuin moni muu 'tavallinen' ihminen. Haluan olla osa yhteiskuntaa länsimaisena naisena ja suomalaisena muslimina. Asiassa ei ole minun mielestäni ristiriitaa, eivätkä ne sodi toisiaan vastaan, vaikka monesti näin tunnutaan valitettavasti ajattelevan. Islam on elämäntapa, omia henkilökohtaisia päivittäisiä valintoja, joita voi tehdä niin eurooppalaisena, aasialaisena, kuin amerikkalaisena muslimina.

Alla aikamme kenties yhden kuuluisimman muslimiakateemikon Tariq Ramadanin mielenkiintoinen puhe aiheesta: "Islam on eurooppalainen uskonto."

Pirjo: Täällä ja muualla

2010-08-21T17:18:00.000-07:00

Ajatukset pyörivät aamuyön tunteina vilkkaasti päässä, vaikka pitäisi nukkua. Seitsemältä alkava työvuoro ei anna armoa. Johtuu varmaan tuhdista aamupalasta, etten saa unta. Mietin menneitä ramadanpaastojani. Suurimman osan niistä olen viettänyt Suomessa. Erityisen lämpimästi muistelen kuitenkin kahta ulkomailla vietettyä ramadania. Ensimmäinen niistä oli Algeriassa sukulaisten luona, ennen lapsia ja toinen Espanjassa kolmilapsisena perheenä.

Algerian ramadankuukausi oli lämminhenkinen ja yhteisöllinen. Jo se, että kaikki ympärillä olevat ihmiset paastosivat, tuntui mahtavalta. Töihin mentiin, kun ehdittiin. Koko yhteiskunta pyöri hiljaisella vauhdilla. Päivärytmi vaihtui ilta- ja yökeskeiseksi. Aamupalan ja rukouksen jälkeen mentiin nukkumaan ja nukuttiin pitkälle puoleenpäivään asti. Kevyttä puuhastelua, ruuan laittoa, illan odotusta. Kyläilykutsuja tuli lähes joka päivälle. Sain osakseni kiinnostusta, kannustusta jopa ihailua paastoamisestani.

Pääkaupunki Alger'n kadut hiljenivät auringonlaskun aikaan ja heräsivät taas henkiin myöhemmin illalla. Elämä kukoisti kaduilla, kahviloissa. Kaupat avasivat ovensa, parturit leikkasivat hiuksia. Moskeijat olivat täynnä rukoilijoita. Perheet lähtivät iltaisin ulos kävelemään ja kaikkialla näkyi iloisia ihmisiä. Tätä riitti koko kuukaudeksi ja huipentui paaston päätösjuhlaan. Tämä vahva yhteisöllisyyden tunne teki minuun suuren vaikutuksen, jota vieläkin kaipaan ja tavoittelen.

Vähän samantapaista oli Espanjassa, Fuengirolassa vietetty ramadan paitsi, että sukulaisten seura ja tuki puuttui. Aurinkorannikolla on kuitenkin tiivis muslimiyhteisö ja hieno, suuri moskeijarakennus Mezquita de Fuengirola. Asuimme siitä vain muutaman korttelin päässä ja sinne oli helppo piipahtaa rukousaikana. Moskeija tarjosi joka ilta maittavan Iftarin eli aterian, jolloin paasto katkaistaan ja tämän otti moni muslimi kiitollisena vastaan. Moskeijan yhteydessä oli lastemme koulu ja paastonaikaan heillä oli sieltä vapaata, joten iltarientomme saattoivat venyä pitkään. Yksi lempipuuhaamme oli lähteä rantabulevardille kävelylle, haistelemaan meren tuoksuja ja kuuntelemaan sen kuohuntaa. Sieltä löytyi myös siistejä lapsiystävällisiä kahviloita ja jäätelöbaareja sekä paljon muitakin perheystävällisiä aktiviteetteja.

Toinen Aurinkorannikon moskeija, jossa kävimme päiväretkien lomassa rukoilemassa,oli Marbellan pieni, tunnelmainen moskeija. Saudi kuninkaan kesäpalatsin vieressä oleva moskeija tarjoaa kävijälle kaunista arabialais-andaluusialaista arkkitehtuuria, jonka ihastuttavat suihkulähteet ja kaunis puutarha lumoaa. Paikka, josta ei hentoisi lähteä pois ollenkaan....

Palaan kuitenkin ajatuksissani Suomeen, vaikka olisin voinut jäädä muistelumatkalle Espanjaan. Ja palaan samantien ajassa taaksepäin Suomen Turkuun vuoteen 1985, jolloin tutustuin ramadanin saloihin ensimmäistä kertaa mieheni opastuksella.

Paastomme alkoi siitä, kun Algerian sukulaiset ilmoittivat ramadanin alkaneen. Sen jälkeen olimme omillamme. Auringonnousu- ja laskuajat katsoimme almanakasta, mutta päivärukousten aikataulusta ei ollut hajuakaan. Siihen aikaan ei ollut Turussa moskeijaa, ei etnisiä kauppoja eikä koko ummaa eli muslimiyhteisöä. Joten aika omilla oltiin.

Meidän "paasto-online" oli eteisessä oleva kellertävä lankapuhelin, sellainen sormella veivattava malli. Siihen tartuttiin, kun tuli pulmia. Sen kautta selvitettiin kuulumisten lisäksi mm. paastonajan ruokaohjeet sekä minun tekemät vaikeimmat kysymykset. Samoin hoitui myös Zakat Al-Fitr eli hyväntekeväisyysraha, joka jaetaan Ramadaan-paaston loputtua, ja josta Algerian perhe huolehti. Myöhemmin tullut puhelinlasku olikin sitten lähes puolenkuun palkka, siihen aikaan ei ollut mikään ilmaista.

Janosin muutenkin tietoa islamista omalla äidinkielelläni, mutta sen ajan anti oli surkeaa. Ei ollut internettiä eikä kirjaston kirjoistakaan asia auennut. Eli aika ummikkona astuin tähän islamin mystiseen maailmaan ja matka on jatkunut näihin päiviin asti, alhamdulillah (kiitos Jumalalle siitä).

Koska islamissa noudatetaan kuukalenteria, ajoittuu paastokuukausi aurinkovuoteen nähden vuosi vuodelta aikaisemmaksi noin kymmenellä päivällä. Talviaikaan osuvan paaston sosiaalinen elämä on vilkasta. Silloin ruokailukutsuja lähetetään ja saadaan joka viikko useampikin. Perheet tapaavat toisiaan paastotunnelmissa yhteisen ruokailun ja rukoilun merkeissä ja aikaa riittää vielä moskeijan tarawih-rukouksiin. Muslimiummassa (yhteisössä) olemme yhtä suurta perhettä, eikä silloin katsota mihinkään etniseen taustaan. Olenkin ollut etuoikeutettu ja päässyt nauttimaan mm. jordanialaisesta, tunisialaisesta, marokkolaisesta, algerialaisesta ja egyptiläisestä vieraanvaraisuudesta ja tarjonnut vastavuoroisesti omaani. Nämä yhteiset hetket tuovat sitä kaivattua yhteisöllisyyttä, jota kaipaan edelleen lisää.

Kesää kohti mennään ja kaksi viimeistä vuotta ovat tuoneet uuden haasteen, nimittäin pitkät paastopäivät. Suomessa muslimit odottavat toisaalta innoissaan tulevaa pyhää kuukautta ja toisaalta jännityksellä miettii miten suoriutua siitä. Ei-muslimimaan arki pyörii entiseen malliin, oli paasto tai ei. Ramadanin fyysisyys kasvaa ja vie tilaa henkiseltä ja sosiaaliselta puolelta.

Siihen olen jo tottunut, etteivät kaikki ympärillä olevat ihmiset paastoa. Töihin on mentävä seitsemäksi ja kouluun kahdeksaksi, molemmissa hereilläolo on suotavaa, jopa pakollista. Ihmiset pyörittelevät päätään kuullessaan paastosta. Päivittelyä ja "voi kauheaa, eikö edes vettä saa juoda" on vakiokommentti. Yhteisön tuki ja kannustus paastoamiseen on otettava muualta. Yhteydenpito toisiin paastoaviin muslimeihin on tärkeää. Samoin tulisi tarjota apua, kannustusta ja kyläilykutsuja, jotta saavutamme yhteisöllisyyden tunteen. Päällimmäisenä antina ramadanista ei saisi jäädä suorituspohjainen ponnistus vaan uskoavahvistava kuukausi.

Hyväksyköön Allah paastomme ja rukouksemme ja antakoon meille syntimme anteeksi, aamen.

Tutkimusmatkailija Monica ramadanin ihmeellisessä maailmassa

2010-08-20T16:39:00.001-07:00

Tervehdys uudelta bloggaajalta Monicalta! Vietän ramadania Englannissa, jossa asustelen mieheni kanssa. Menossa on elämäni ensimmäinen paastoni, joten tuon tähän blogiin ensimmäistä kertaa paastoavan tunnelmia. Sivusta olen saanut seurata jo kolmea aikaisempaa ramadania, kun mieheni on paastonnut.

Ajattelin aikaisemmin, että yksi vaikeimmin noudatettavista muslimin elämään kuuluvista asioista on paastoaminen. Olemme etenkin länsimaissa tottuneet mukavaan elämään: olo yritetään tehdä mahdollisimman vaivattomaksi ja helpoksi. Itse esimerkiksi syön normaalisti parin-kolmen tunnin välein pitääkseni nälästä johtuvan epämiellyttävän olon loitolla. Siksi koko päivän syömättä ja juomatta oleminen tuntui minusta mahdottomalta toteuttaa.

Mieheni sukulaiset ohjeistivat minua paastoamaan ensin vain lyhyen aikaa ja sitten pidentämään paastoaikaa pikku hiljaa. He perustivat tämän ajatuksen sille, ettei muslimiperheeseenkään syntynyt ala ensimmäisenä ramadan-kuukautenaan paastoamaan täyttä päivää, vaan iän karttuessa paastoaa yhtä pidempään. Ensin ajattelin noudattaa saamiani neuvoja, mutta suomalainen sisu ja se tosiasia, että olen jo aikuinen, saivat minut paastoamaan heti ensimmäisellä kerralla koko päivän.

Koen näin ensimmäistä kertaa paastotessani olevani kuin tutkimusmatkailija, joka ei tiedä päämääräänsä. Lähden jokaiseen päivään luottavaisena, mutta en ole varma, jaksanko iltaan asti. Nälkä, kevyt "nirvanamainen" olotila ja väsymys vuorottelevat pitkin päivää. Tunnen oloni hyvin kiitolliseksi, kun selviän olotilojen vaihteluista huolimatta kunnialla työpäivästä ja muista menoista ja tulee aika rikkoa paasto illan iftar-aterialla.

Ramadan-kuukausi on myös paljon muuta kuin pidättäytymistä päiväsaikaan ruoasta ja juomasta. Olen pyrkinyt lukemaan Koraania päivittäin. Tavoitteenani on lukea Koraani läpi ramadan-kuukauden aikana. Myös apua tarvitsevien auttaminen koskettaa nyt syvemmin, enkä malta odottaa zakat al-fitrin maksamista, pienen rahasumman, joka maksetaan ramadanin lopussa, vaan koen tarpeelliseksi antaa almuja jo ramadanin aikana.

Itselleni tämä ensimmäinen kolmannes elämäni ensimmäisestä ramadan-paastosta on ollut pitkälti sinnittelemistä nälästä ja janosta johtuvien olotilojen kanssa. Toivon henkisen puolen korostuvan kuukauden edetessä, kun kehoni vähitellen tottuu paastoamiseen. Saatte lukea seuraavassa bloggauksessani kuulumisiani kuukauden toisen kolmanneksen jälkeen.

Safia: Kolmasosa ramadanista jo nautittu

2010-08-19T16:25:00.000-07:00

Uskomatonta, että ramadanin 10 ensimmäistä päivää alkaa olla jo historiaa. Juuri oli helteet ja suurimmalla osalla ihmisistä kesäloma, ja sitten "yllättäen" niin nopeasti alkoi ramadanpaasto. Aina se tuntuu tulevan yllättäen, vaikka ajankohdan tietää vallan hyvin.

10 päivää, keskimääräinen paastoaika päivässä noin 17 tuntia Suomessa, mikä tarkoittaa sitä että paastottu on noin 170 tuntia, 10 200 minuuttia, 612 000 sekuntia. WOW!!! Mutta oliko sulla kaikkina sekunteina mielessä vain syöminen ja nälkä, vai hillitsitkö itsesi kehittääksesi itsekuriasi? Entä montako minuuttia kulutit Koraanin opiskeluun? Jos kävit tarawih-rukouksilla joka ilta teit 160 kumarrusta, mutta oliko ajatuksesi ja keskittymisesi Koraanin jakeiden ymmärtämisessä ja nöyrtymisessä Luojasi edessä, vai mietitkö mihin kuntoon keittiösi jäi ennen kuin lähdit?

Perimätiedon mukaan ramadan on jaettu kolmeen osaan: ensimmäiset 10 päivää ovat armon aikaa, toiset 10 päivää anteeksiannon aikaa ja viimeiset 10 päivää Helvetistä vapautumisen aikaa. Joku oppinut voisi selventää ajatusta syvällisemmin, mutta riittää että muistamme sen kannustavan ajatuksen, että vaikka hyvät teot palkitaan ruhtinaallisesti kaikkina aikoina, ramadanilla ne palkitaan vielä sen lisäksi moninkertaisesti.

Yksi poika kysyi, mitä se tarkoittaa kun ensimmäiset 10 päivää ovat nyt takana. Hänen vieressä ollut isompi poika vastasi, että "se tarkoittaa että sulla on vielä tuplasti sen verran edessä" :) Niinpä niin, toiselle vesilasi on puoliksi tyhjä, toiselle puoliksi täynnä. Itse ajattelen niin, että meillä on vielä tuplasti aikaa tehdä hyväntekeväisyyttä (kohteita löytyy kyllä esim. Pakistanin tulvien uhrit), panostaa entistäkin enemmän Koraanin lukemiseen, huonojen tapojen kitkemiseen, hyvien tapojen opetteluun jne...

Me ollaan niitä hulluja, jotka eivät edes vesitilkkaa kulauta kurkusta koko päivänä, mutta itsekurin kasvattaminen on todella tarpeen varsinkin tässä yltäkylläisyyden maassa. Muistakaa: suomalaisella sisulla mennään päättäväisesti koko kuukausi loppuun, niinhän! Voiman yötä jo odotellessa, tästä aiheesta tullaan varmasti myöhemmin puhumaan lisää. Nyt annan vain pienen houkuttimen seuraavien bloggausten lukemiseksi.

Muistakaa syödä terveellisesti ja hillitysti, erityisesti aamiainen! Tsemppiä kaikille!!!

Antin turkkilainen 'iftar'

2010-08-19T00:13:00.000-07:00

Kuten viime bloggauksessani lupailin, niin tässä tulee vihdoin raporttini hienosta turkkilaisesta iftar-kokemuksesta viime viikonlopulta. Iftar tarkoittaa siis paaston päättävä illallista. Ennen kuin kerron lisää kokemuksestani Lontoon Shoreditchin turkkilaisen moskeijan vieraana, niin annettakoon hieman lisätietoa itse paaston päättämiseksi tehtävistä rutiineista iftarin yhteydessä.

Eli homma toimii seuraavasti. Paasto päättyy kun on iltarukouksen aika. Arabiaksi tätä aikaa kutsutaan nimeltä 'maghrib'. Tällä hetkellä Lontoossa maghribin aika on noin puoli yhdeksän illalla. Kellon lähestyessä ramadan-rukousaikataulusta löytyvää maghrib-aikaa, pitää jokainen paastoaja huolen (yleensä yhdessä remmissä), että edestä löytyy vino pino taateleita ja vettä tai maitoa. Joissakin kulttuureissa tarjotaan taateleiden ja juotavien ohella muitakin suupaloja. Juuri kun kello on 'maghrib' niin tehdään mielessä pieni pyyntörukous (eli 'dua'), jossa toivotaan että Luojamme on hyväksynyt päivän paaston. Näistä pyyntörukouksista on useita eri versioita, mutta käytännössä siinä on tarkoitus muistuttaa itseään, että minkä takia tässä itse asiassa paastotaan. Kun pieni rukous on tehty, niin vedetään taatelit antaumuksella huiviin.

Voin sanoa, että tämä on tosiaan naatiskelun hetki; pari mitätöntä taatelia maistuu ihmeen taivaallisilta tuotteilta kun on paastonnut aamu neljästä iltaan asti. Arjen surut ja murheet ovat kummasti unholassa kun nälkäinen mies saa vihdoin syötävää ja juotavaa. Tuleepa mieleen eräs hadith, eli perimätietoa Islamin viimeiseltä Profeetalta (rauha hänelle), joka viisaasti kerran tokaisi, että ihminen on erityisen onnellinen kahdessa tapauksessa: kun hän päättää paastonsa ja kun hän tapaa Luojansa. Tuota jälkimmäistä en vielä ole päässyt kokemaan, mutta täytyy myöntää ensimmäisen väittämän kyllä pitävän täysin paikkaansa.

Kun kavereiden tai perheen kanssa ollaan sitten juteltu ja naatiskeltu pikku purtavaa, niin suoritetaan itse iltarukous. Tämän jälkeen käydään taas yhdessä pöytään jossa pikkupurtava on vaihtunut isompaan: vuorossa on pääruokalaji sekä tietenkin jälkkärit. Kun alkupalat yleensä koostuvat taateleista ja vedestä tai maidosta, oli maa tai valuutta mikä tahansa, niin itse pääruokalajien suhteen riittää kyllä sitten sitä kultuuritarjontaa. Esimerkiksi Wikipediasta löytyy aika kiva briiffaus eri maiden iftareista.

Kyseinen iftar, josta halusin nimenomaan tässä blogata, oli turkkilaisessa King Suleimaniy -moskeijassa Lontoon Shoreditchissä. Samaisesta moskeijasta Safiakin jo muuten kertoi erinomaisessa raportissaan. Ennen kuin päästään itse asiaan, haluan näyttää yhden seikan kyseisestä moskeijasta: vastapäätä sitä sijaitsee nimittäin Shoreditchin Christ Apostolic Church. Alla olevasta kuvasta tämä käynee paremmin ilmi: vasemmalla siis kirkko ja tuolla oikealla näkyy moskeija. Näitä esimerkkejä kyllä riittää Englannista ja maailmalta missä eri uskontojen pyhät paikat elävät vieri vieressä sulassa sovussa, mutta valitettavasti kovinkaan usein ei näihin välttämättä kiinnitetä huomiota.

Alla kuva moskeijan sisältä. Olin ajoissa paikalla mikä selittänee tyhjyyden. Väkeä saapui pian tämän jälkeen. Kuten kuvista näkyy, moskeija on etenkin sisältä erittäin kaunis.

Paasto rikottiin moskeijalla rukouskutsun alkaessa, jonka jälkeen suoritettiin maghrib-rukous. Rukouksen jälkeen siirryttiin moskeijan alakerrassa olevaan ravintolaan, missä moskeijan vapaaehtoiset olivat paikalla tarjoilemassa illallista.

Iftar-illallisena tällä kertaa oli suussa sulavaa turkkilaista kotiruokaa: riisiä lihakastikkeen, salaatin ja leivän kerä. Taustalla oikealla näkyy baklawa-jälkkäri. Nam!

Iftar-illallinen sujui mukavassa seurassa ja talon väki otti minut avoimesti vastaan. Alla vasemmalla pöytäseurueessani ollut turkkilainen gentlemanni, joka moneen otteeseen suorastaan vaati minua kyläilemään omassa ravintolassaan. Oikealla egyptiläinen herra, joka avuliaasti saattoi meidät moskeijan matolta rakennuksen ravintolaan. Keskellä intialainen kämppikseni.

Täytyy muuten lopuksi vielä todeta, että talo tarjosi kyseisen ruokaisan satsin. Islamin oppien mukaan näet saa paljon pisteitä jos tarjoaa toiselle paastoajalle iftar-illallisen. Tästä syystä ramadanin aikana ollaan erityisen ystävällisiä ja tarjoillaan ruokaa muille kavereille mikä osaltaan vain lisää koko kuukauden yhteisöllisyyden fiilaria. Eikä vastatarjouksia tarvitse useinkaan odottaa kovinkaan kauan. Harvoinpa sitä tulee ramadanin aikana illallistettua yksin ellei ihan metsässä asustele erossa muista muslimeista.

Kiitos keittiön perunateatterin vapaaehtoisille suussa sulavasta illallisesta!

Ensimmäinen paastoviikko on vierähtänyt nopsaan. Kuten blogimme lukijoille olemme toivottavasti osoittaneet: täysissä sielun ja ruumin voimissa yhä ollaan. Ei tämä ramadan ihan mikään ylitsepääsemätön 'rääkki' siis ole. Muista tulla uudestaan kylään blogiimme ja seurata kuinka meidän suomalaisten muslimien seuraavat kolmisen ramadan-viikkoa sujuvat! Mitenköhän meidän paastokonkarin Pirjon viikko on mahtanut sujua?

Safia: Kahdeksan moskeijan lauantai

2010-08-18T16:03:00.000-07:00

Jos on satojen moskeijoiden maassa, ei voi olla käymättä edes yhdessä niistä. Entäpä jos tutustuu yhden päivän aikana kahdeksaan eri moskeijaan, siinäpä vasta elämystä kerrakseen. Ramadan on uskonnollisen elämän syventämistä ja puhdistamista joten moskeija-teema sopii hyvin siihen kontekstiin.

Olin tullut Lontooseen varta vasten tutkimaan muslimien mahdollisuuksia, tarjolla olevia islamilaisia tapahtumia, moskeijoita ja tietysti tapaamaan pitkäaikaista ystävääni ja hänen perhettään. Kaikki muu oli jo käyty läpi, niinpä sieluani poltteli jo päästä kupolien ja minareettien läheisyyteen, tuntea rukouksen voima, kun satapäinen muslimijoukko yhteen ääneen kumauttaa ilmoille imaamin Koraanin resitoinnin jälkeen "aa-miin". Kylmät väreet vain menevät selässäni sen vaikutuksesta. Olen osa tätä suurta perhettä kaikkine virheineni ja hyveineni. Ketään ei ajeta pois, vaan täällä toteutuu käytännössä yksi islamin kauneimmista ajatuksista yhteisöllisyydestä, sisaruudesta ja veljeydestä.

King Fahad Mosque

Ramadanin neljäntenä päivänä päätin lähteä tekemään kierrokseni Lontoon moskeijoihin. Suunnistin ystäväni kanssa ensimmäisenä samaan moskeijaan, missä olin edellisenä iltana käynyt rukoilemassa erityisiä paastonajan rukouksia, joita kutsutaan tarawih-rukouksiksi. Länsi-Lontoossa sijaitseva King Fahad Mosque on enimmäkseen saudi-arabialaisten käyttämä. Se toimii koulun yhteydessä ja on normaalisti käytössä koululaisia ajatellen. Moskeija oli siisti, mutta aivan liian pieni ramadanin aikana. Naiset olivat sullottuina miesten tilaa puolet pienempään paikkaan, parvelle miesten päälle. Tunnelma oli lämmin ja harras.

Sen jälkeen ajoimme Actoniin katsomaan kahta moskeijaa: An-Nur Mosque ja Al-Manar Mosque. Näissä moskeijoissa käy enimmäkseen pakistanilaisia. Molemmat moskeijat olivat aamupäivällä kiinni, mikä oli minusta hassua näin ramadanin aikana. Al-Manar oli remontissa, joten ulkopuoli oli mitäänsanomaton. Erikoisinta ja ihailtavaa oli se, että toisen moskeijan edessä pihalla oli kaksi "vaatepankkia", minne ihmiset saivat tuoda ylimääräiset tavaransa lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. Tämän idean olivat keksineet Islamic Relief ja Salvation Youth Trust. Mikä mahtava idea, WAU! An-Nur moskeijassa on kuulema aktiivista toimintaa muutenkin. Suomeenkin täytyy ehdottomasti saada muslimeiden omia keräyspisteitä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa.

An-Nur moskeija Actonissa

Hyväntekeväisyyslootat

Ladbroke Grove's Mosque

Ladbroke Grove's Mosque sijaitsi lähellä Portobellon markkinapaikkaa, joten samaan syssyyn sain napattua tuliaisia, ennen kuin kiirehdimme rukoilemaan päivärukousta. Tästä moskeijasta oikein huokui aktiivisuus ja rauhallinen yhteishenki. Rukouksen jälkeen tarjolla oli luento terveyteen ja paastoamiseen liittyvistä asioista, josta kuulimme vain osan, koska seuraava moskeija kutsui jo voimakkaasti luokseen. Moskeijatyöntekijä esitteli meille paikkoja ylpeänä kertoen toiminnasta ja tiloista, mikä oli minusta ilahduttavaa. Moskeija oli erittäin puhdas, vaikka joka ilta paastoa tuli katkaisemaan kymmeniä ellei satoja ihmisiä. Hieno esimerkki puhtaudesta!

London Central Mosque

Suuresti odottamani paikka oli juuri se moskeija, missä Yusuf Islam (Cat Stevens) oli kääntynyt muslimiksi eli London Central Mosque mikä sijaitsee Regent's Parkin kupeessa. Moskeijan lähellä oli Kuningatar Elisabethin puutarhaa japanilaisine puutarhoineen. Siellä oli varsin viehättävä tunnelma. Sivuhuomautuksena jännä juttu, moskeijalle johtaneella kadulla (Baker Street) oli myös Sherlock Holmesin museo :) Tässä moskeijassa minua oli odottamassa, ta-daa... moskeija-oppaani ja toinen bloggareistamme eli Antti sekä hänen intialainen ystävänsä. Lähdimme kiertämään Regent's Parkin moskeijaa. Moskeija oli erittäin upea ja näyttävä rakennus kupoleineen ja minareetteineen. Rakennuksessa oli myös kirjakauppa, kirjasto ja ravintola. Paikka näytti toimivalta ja yliopistomaiselta. Tunsin kuinka rakennus piti sisällään pitkää salaperäistä historiaansa.

Osallistuimme joka lauantaiselle luennolle missä luennoitiin yllätys yllätys: ramadanista. ;) Sain tilaisuuden rukoilla iltapäivärukoksen tässä paikassa ja kuulla taas erilaisen tyylin resitoida Koraania. Kuinka mielenkiintoista! Upea fiilis! Antille tämä on tietysti arkipäivää...huoh... Antti oli hommannut minullekin viikottaisen muslimien lehden nimeltä The Muslim News, mikä oli taas kerran jotain aivan ainutlaatuista tällaiselle suppeista piireistä tulevalle suomalaiselle muslimille.

Bussi vei meidät jonkin matkan päähän, mistä jatkoimme matkaamme kanaalin vartta pitkin kävellen mahtavaa englantilaista arkkitehtuuria ja kanaaliveneitä ihaillen. Paikka oli erittäin romanttinen varsinkin lauantaisena kesäiltana. Ei ihme, että sen varrella vietettiin tuolloin kaksia häitä.

King Suleimaniye Mosque

Saavuimme määränpäähän turkkilaiseen moskeijaan, King Suleimaniye Mosque, vaikka välillä näytti siltä että intialainen ystävämme meinasi hyytyä matkalle ;) Suomalainen sisu todistettiin taas kerran todeksi :) Moskeija oli varsin näyttävä ulkoapäin: kupoli ja näyttävä minareetti. Seiniä koristi mosaiikkitaide turkkilaiseen tapaan. Sisältä moskeija oli myös näyttävä, mutta hiukan arvoitukseksi jäi kuinka paljon moskeija oli käytössä. Pohjakerroksessa oli keittiö ja ruokailutilat, ensimmäisessä kerroksessa miesten rukoustila ja toisessa kerroksessa parvella naisten rukoustila. Naisten tilan yhteydessä oli luokkahuoneita, missä pidettiin ilmeisesti Koraanikoulua.

Oli auringonlaskun aika, minkä myötä myös paaston katkaisun aika. Meillä kaikilla oli nyt ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua turkkilaisen moskeijan iftarille, mikä tarkoittaa illallista paastopäivän jälkeen. Oli hyvä että Antti ystävineen pääsi mukanani kokemaan jotain erilaista, etteivät rutinoituisi vain lähimoskeijansa antiin. :) Tarjolla oli mintulle maistuvaa jogurttikeittoa, riisiä, lihakastiketta, salaattia, mehutetroja, vesipulloja, teetä ja baklawaa (turkkilainen leivonnainen joka vei kielen mennessään). Naisia oli vain kourallinen ja hekin turkkilaisia, mutta lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Tulkkinani toimi 6-vuotias tyttö. Miehiä oli jonkin verran enemmän, mutta moskeijan aktiivisuus jäi todellakin arvoitukseksi. Moskeija oli aivan liian iso tälle porukalle käytettäväksi.

Bricklane Jamme Mosque

Iftarin jälkeen kiitimme ja lähdimme kohti vielä yhtä moskeijaa...tai niin luulin, että yhtä vain. Mutta bussissa ollessamme, Antille muistui mieleen vielä eräs toinenkin matkan varrella oleva moskeija, mikä minun pitäisi nähdä. Antti ryntäsi bussista yhtäkkiä salamana ulos, joten hätäisesti pomppasimme intialaisen seuralaisen kanssa perään ja niin mimmiä taas vietiin kohti yhtä mystistä rakennusta. Olimme kuuluisalla Brick Lanella. Paikka oli siis Bricklane Jamme Mosque. Moskeijarakennus oli vanha punainen tiilirakennus, mutta minareetti oli upeaakin upeampi. Metallinen pyöreä torni, jonka varressa olevista rei'istä loisti valkoista, punaista ja vihreää valoa. Minareetin huippua koristi valoa loistava kuunsirppi. Kerrassaan upea! Moskeijalla oli mielenkiintoinen historia, sillä se oli toiminut kirkkona, synagoogana ja nyt moskeijana.

The East London Mosque

Kello oli jo niin paljon, että oli yörukouksen aika. Kiirehdimme siis viimeiselle moskeijakierrokseni etapille eli Itä-Lontoossa sijaitsevalle moskeijalle, The East London Mosque, mikä sijaitsi aivan Antin ja hänen intialaisen ystävänsä asunnon kupeessa. Miten onnekas saa olla, että moskeija on aivan kulman takana, oi oi miten mahtava etuoikeus, toivotaan että miehet ymmärtävät itse onnekkaan tilanteensa :) Rakennus oli laaja ja nyt käytössä oli myös aivan seinänaapurissa toimiva London Muslim Centre, missä oli poikkeuksellisesti naisten rukoustila ramadanin takia. Paikka oli todellakin täynnä viimeistä rukouspaikkaa myöten. Moskeijan sisäpuolta en päässyt siis näkemään erityisjärjestelyiden takia. Tämä moskeija on kuulema myös erittäin aktiivinen läpi vuoden ja se järjestää paljon tapahtumia myös laajemmalle yleisölle eikä ainoastaan muslimeille. Ramadanin aikana moskeija tarjoaa iftarin eli illallisen lähes 600 paastoajalle. Rakennuksen takana oli valmistumassa uusi musliminaisille tarkoitettu rakennus, mikä tulee olemaan Euroopan suurin naisten tila. Hienoa Englanti tästä musliminaisten huomioimisesta!

London Muslim Centre

Päivä oli unohtumaton kaikin puolin. Kuin olisi kävellyt sadun keskellä taas kerran. Suuret kiitokset tästä satumaisesta lauantaista ystävilleni Englantiin, jotka mahdollistitte tämän kaiken minulle.

Thank you so much!
Suuret kiitokset!

Arvostakaa mitä teillä siellä Englannissa on. Ottakaa ilo ja hyöty irti siitä kaikesta ja jakakaa sitä meillekin Suomeen!

PS. Kiitos Apple ja i-Phone :)

Safia: Missä mennään?

2010-08-16T04:24:00.000-07:00

Viidesosa ramadania pian jo paastottu. Missä nyt siis mennään? Mikä on yllättänyt? Mikä kiusannut? Onko ramadan opettanut vielä mitään? Tutkaillaanpas vähän kuluneita päiviä, hmm...

Montako päivää takana: Ihmeellistä, että jo kuudes paastopäivä on alkanut. Ajattelin, että pitkät ja kuumat päivät olisivat yhtä tuskaa, mutta ennakkoluuloista huolimatta paastoaminen sujuu hyvin. Kolmantena päivänä piti olla vaikeinta, mutta eipä vaan ollut tällä kertaa. Mitä on siis tapahtunut? ;)

Ihmeellisin aamupalani: Puuroa + maitoa ja lasitolkulla vettä! Hei lontoolaisesta keittiökaapista löytyi Nalle-neljänviljan puurohiutaleita heh… ;) Nalle-puuro sinänsä ei ole ihmeellinen aamiainen, vaan se että sitä löytyi Lontoosta.

Ramadan opettanut tähän mennessä: Lontoon kaduilla ei voi jäädä osallistumatta hyväntekeväisyyteen, joten empatia ja auttamishalu apuatarvitsevia kohtaan on kasvanut.

Ruokamäärän vähyys paastopäivän jälkeen. Pienempikin ateria riittää paaston katkaisemiseksi, ei tarvitse olla montaa ruokalajia. Kuka nyt tahtoisi viettää ramadanin päivät keittiössä kokaten, kun tarkoitus nimenomaa on pitää siitä taukoa.

Opittu on se, että hiljaisuus on itse asiassa aika äänekästä yksinpuhelua pääkopan sisällä. On todella opettavaista kuunnella, mitä oma Minä tuntee ja ajattelee. Omatunto ei valehtele. Vilpittömyys ja rehellisyys itseäni kohtaan on ollut puhdistavaa itsekurin koulutusta.

Uutta: Päiväunia en ole tarvinnut ollenkaan vielä tässä ramadanissa. Normaalisti Unimatti vetää puoleensa viimeistään iltapäivällä, mutta vielä ei ole onnistunut tainnuttamaan.

Osallistuin ensimmäistä kertaa tarawih-rukoukseen (ramadanin aikainen rukous yörukouksen jälkeen) oikeassa moskeijassa tämän ramadanin aikana. Moskeija oli aivan täynnä. Naisten puolella rukoiltiin oviaukolla kynnyksen päällä ja rukoilijoiden rivit jatkuivat ulos asti. Tunnelma oli harras ja rauhoittava. Tungoksesta kuuluvat "excuse me" ja "sorry" olivat taas niin ihanaa kuultavaa vastapainona suomalaisten junttimaisuudelle, mikä kieltää pyytelemästä anteeksi ja hymyilemästä. Luulin kadottaneeni kenkäni pois lähtiessäni, mutta ne olivatkin vain tehneet matkan toiseen paikkaan. Ei tarvinnut sittenkään kävellä paljain jaloin kotiin.

Kiusauksia: Ostoskeskuksia kierrellessäni nenään kantautui mitä herkullisempia hajuja, kuten juuripaistettujen schnizeleiden, vastapuristetun tuoremehun, paahdettujen pähkinöiden, pannukakkujen ja tuoreen leivän tuoksu. Kuola melkein valui, miten hajut voivatkaan provosoida ihmistä niin voimakkaasti? Olenko halujeni orja? En haluaisi olla, itsekuri hoi! Tämäpä oli epänormaalia minulle ramadanin aikana...

Päällimmäinen fiilis: Kiitollisuus! Olen saanut kokea viime päivinä paljon ihania asioita. Sain tavata yhden lähimmistä ystävistäni 5 vuoden jälkeen ja aloitin ramadanin hänen kanssaan. Olen saanut hengellistä vahvistusta juuri tämän tapauksen takia, mikä on ollut erittäin odotettu asia viime kuukausina. Aarteiden poiminta ramadanin satumaisilta ‘käytäviltä’ on siis ehkä onnistunut pikkuruisen hitusen verran.

Antti: "Don't Be Shy"

2010-08-16T01:48:00.000-07:00

Kävellessäni hetki sitten illan hämärissä moskeijalta tarawih-rukouksen jälkeen kotiin, sain aatoksen tämän illan viestille, jonka haluan paastoblogimme kauttaa välittää koko ihmiskunnalle – ihon väristä tai uskonnosta riippumatta.

Alkujaan ajattelin bloggaavani eilisestä upeasta iftar-kokemuksesta (iftar = paaston lopettamista tarkoittava illallinen) turkkilaisella moskeijalla, mutta tämä bloggaus koskeekin jotakin hieman muuta eikä suoranaisesti käsittele ramadania. Luvattakoon tosin, että tulen vielä raportoimaan kyseisestä turkkilaisesta spektaakkelista.

Mutta asiaan. En tiedä sinusta, mutta itseäni välillä huolettaa maailman meno. Sotia, muiden ihmisten hyväksikäyttöä, taloudellista keinottelua, rasismia, välinpitämättömyyttä – listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Etenkin minua silti huolestuttaa kasvava trendi demonisoida kokonaisia ihmisryhmiä ja uskontokuntia, oli motiivi sitten mikä tahansa. Samalla minua huolestuttaa myös se apatia ja "uhrimentaliteetti", joka tuntuu useita ihmisiä vaivaavan. Sanottakoon aiheesta nyt muutama sananen.

Olen pienestä pitäen vannonut tekeväni jotakin vähempiosaisten puolustamiseksi. Koen sen olevani vastuuni omatessani etuoikeutetun sosio-ekonomisen ja koulutuksellisen taustan. Olen lähes koko elämäni ollut aktiivisesti mukana erinäisissä rauhankasvatusjärjetöissä. Työelämässäni määrittelen itseni yhteiskuntavastuulliseksi yrittäjäksi. Toisin kuin Veikkausliigan kehottava slogani tosin menee, en tunnusta mitään väriä. Se mitä tunnustan, ja yritän aina tunnustaa, on jaettu ihmisyys. Oli ihonväri, kansallisuus tai uskonto mikä tahansa.

Kolmisen vuotta sitten käännyttyäni islamiin, täysin omasta tahdosta ja useita vuosia kestäneen pohdinnan jälkeen, löydän itseni osana yhtä vähemmistöä, jota eri tahot usein kokevat voivansa riepotella mielin määrin. Saan päivittäin lukea maamme johtavista sanomalehdistä, blogeista ja erinäisiltä Facebook-sivuilta, kuinka muut ihmiset, jotka ikinä eivät minua ole tavanneet, jatkuvasti määrittelevät kuka olen, mihin uskon, mitä haluan ja miten minuun tulee suhtautua.

"Mitä minä muka voin tehdä?" ja "Se on median vika" ovat kysymyksiä ja mantroja, joita näistä epäkohdista puhumisen yhteydessä toistetaan kipeäksi asti. Sillä lopputuloksella, että tulevaisuudenkin "Malcolm exiltä" on katkottu siivet ennen kuin ne edes kunnolla ehtivät kasvaa.

Mutta sen sijaan, että käpertyisin kuoreeni ja tyytyisin vain pistämään pääni alas kerran kuussa anonyymisti kommentoiden parilla lauseella jollakin Hesarin keskustelupalstalla, on tullut aika nostaa pää pensaasta ulos. Aika on tullut sille, että etenkin me muslimit tulisimme aktiivisemmin ja rohkeammin esille yhteiskunnassa ja mediassa.

Sanotaan, että hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämän logiikan mukaan hyvä laulu ja video voivat kertoa vieläkin enemmän. Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam) kiteyttääkin kaiken oleellisen alla olevassa laulussaan "Don't Be Shy".

Pirjo: Muslimikin on vain ihminen

2010-08-15T02:29:00.000-07:00

Muslimikin on vain ihminen paastotessaan. Näin totean jälleen kerran, kun on niin omituinen ja saamaton olo heti aamusta.

Vapaapäivänä olisi paljon ylimääräistä aikaa. Ei tarvitse ravata jääkaapilla tekemässä voileipää, ei keittää päiväkahveja, ei syödä välipalaa, ei tehdä päivällistä, ei lounasta, eikä taaskaan keittää kahvia. Myöskään huushollissani ei pyöri pieniä lapsia, joille pitäisi tehdä ruokaa.

Näiden ruokarutiinien jäädessä pois olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta sitten tulee se saamaton olo esteeksi. Jos vielä hartaampi opiskelu ja lukeminen menee harakoille, niin silloin on parempi keksiä jotain muuta tekemistä.

Toisen muslimisiskon luo ei kannata paastoaikana piipahtaa kylään, ainakaan yllättäen. Siellä voi olla vastassa ylipirteä paastoava sisko tai yhtä saamaton kuin minä itsekin. Ylipirteä kannustaa niihin asioihin, joita en millään jaksaisi tehdä juuri nyt ja se saamaton on ihan samassa jamassa kuin minäkin.

Voisihan se saamattoman siskon kanssa lähteä vaikka päiväkävelylle, mutta helteinen ilma ei houkuttele. Korkeintaan voisi poiketa lähikaupassa lukemassa säilykepurkkien etikettejä. Isompia kauppoja kannattaa välttää, ainakin ruokaosastoja, joissa on palviliha- ja alatoopimaistijaiset. Olo on muutenkin omituinen, välillä kuvottava ja edelleen saamaton.

Puutarhatöitä ei voi tehdä, hiki virtaisi vartin jälkeen. Kevyttä siivousta voisi ja tarvitsisikin tehdä, mutta saamaton puoli kieltäytyy. Pelkkä makaaminen on tuskaa, selkä siinä vain kipeytyy. Lapsetkin ovat jo niin isoja ja omissa askareissaan, joten ei heiltäkään saa inspiraatiota. Tai heidän inspiraatiot voivat saada minut äkäiselle päälle...ja tätä riskiä en nyt ota paaston aikana.

Ruokaostoksillakin on välillä käytävä, mutta sen homman olen delegoinut vahvempiin käsiin... ihan ihmiskäsiin. Ruokaa ei tarvitse edes tehdä joka päivä. Keittoa riittää moneksi päiväksi ja jotain pientä lisuketta valmistan tuntia ennen syömistä. Joten en ajattele ruokapuolta nyt, eikä ruuanlaitto ole ollenkaan lempipuuhaani. Ja olokin on vielä alatoopimainen. Jos olisin yksineläjä, niin iltaruuaksi minulle riittäisi pari taatelia, kolme litraa juotavaa ja litra jäätelöä. Niillä pärjäisin hyvin. Muuta ei tee edes mieli.

Kuulostaako tylsältä? Välillä vain sattuu tälläisiä päiviä, jotka lipuvat ohi ja unohtuvat. Ei se mitään, jos tälläisiä päiviä tulee silloin tällöin. Surullista olisi, jos koko elämä lipuisi huomaamatta ohi, eikä olisi mitään eväitä viimeiselle matkalle.

Huomenna on uusi päivä, jos Luoja suo, ja sitten teen kaikkea kivaa, hyödyllistä, antoisaa, palkitsevaa... Ei kai nyt kahta saamatonta päivää voi tulla peräkkäin?

Paasto umman ulkopuolella

2010-08-14T16:45:00.000-07:00

Onko paasto vain Profeetta Muhammadin (rauha hänelle) ihmiskunnalle välittämän viestin mukainen hengellinen toimi, vai ovatko muutkin maailman uskontojen Profeetat (rauha heille) ohjanneet ihmisiä paastomaan? Mikä onkaan paaston merkitys muissa maailman uskonnoissa? Kutsuimme hyvän ystävämme Jukan, Turun yliopiston uskontotieteen opiskelijan, bloggaaman vastauksia näihin kysymyksiin.

Minulla ei ole kunniaa osallistua ramadaniin, sillä en ole muslimi, mutta noin miljardi ihmistä käsittävän umman samanaikainen paasto on hieno yhtenäisyyden osoitus ja yksi niistä asioista, jotka saavat minut arvostamaan islamia. Islamin ohella myös monissa muissa uskonnoissa paastotaan. Paasto on vanha traditio, jota voidaan harjoittaa valmistautumisena joihinkin uskonnollisiin seremonioihin tai itsenäisenä uskonnonharjoituksena. Paastoperinteet ovat maailman uskonnoissa niin rikkaita ja monimuotoisia, että niistä jokaisesta voisi kirjoittaa laajan artikkelin tai kirjan. Käyn tässä kuitenkin läpi muutamien merkittävimpien uskontojen paastotraditioiden keskeisiä piirteitä.

Hindulainen paasto on usein ekadas-, pradosha- ja purnima-päivinä. Paasto alkaa edellisen päivän auringonlaskusta ja päättyy seuraavaan auringonnousuun, ja sinä aikana ei syödä tai juoda mitään. Paastoamisen tavat hindulaisessa traditiossa vaihtelevat alueittain ja henkilökohtaisten uskomusten mukaan. Esimerkiksi šaivanat paastoavat usein maanantaisin, vaišnavat taas perjantaisin tai lauantaisin. Torstai on yleinen paastopäivä Pohjois-Intiassa, ja tämän paaston pyhä väri on keltainen. Sri Vidyassa paastoaminen on kielletty, sillä Devin, Suuren Äitijumalattaren, katsotaan olevan paikalla, ja paastoaminen on tällöin sallittua ainoastaan vanhempien kuoleman muistopäivinä.

Jainalaisuudessa on monenlaisia paastoja. Chauvihar Upwasin aikana ei saa syödä eikä juoda ennen seuraavaa auringonnousua, mutta Tivihar Upwasin aikana keitetty vesi on sallittu. Paaston tavoitteena on saavuttaa täydellinen väkivallattomuus (ahimsa), mikä on hyvin keskeinen periaate jainalaisuudessa. Paastoaminen suoritetaan usein Paryushanan aikana, mutta se voidaan tehdä myös muina aikoina. Ekassana-paastossa voidaan syödä yksi ateria päivässä, Beasanassa kaksi. Tarkoituksena on vähentää mielenkiintoa fysikaaliseen maailmaan, sillä henkinen maailma nähdään tärkeämpänä. Kun yksilö katsoo suorittaneensa elämäntehtävänsä, pidetään erityisen pyhänä, mikäli hän paastoaa kuolemaansa asti.

Buddhalaisilla ei ole paastoa, mutta joissakin luostariperinteissä syödään vain yksi ateria päivässä eikä keskipäivän jälkeen syödä, jotta loppupäivä voitaisiin pyhittää uskonnonharjoitukseen. Näissä suuntauksissa myös maallikot paastoavat keskipäivän jälkeen, mikäli kyseessä on jokin merkittävä juhla. Tätä ei yleensä pidetä paastona, mutta se on keskittymistä meditaatioon ja sitä pidetään hyödyllisenä terveyden kannalta. Buddhalaisuudessa keskitien seuraaminen on tärkeää, ja paaston ei katsota sopivan sellaiseen. Kuitenkin esimerkiksi vajrayanalaisessa Nyung Ne -harjoituksessa toisena päivänä kieltäydytään syömästä ja juomasta. Tämän katsotaan olevan hyödyksi kaikille tunteville olennoille.

Juutalaisessa kalenterissa on seitsemän paastopäivää, joista kaksi on muita merkittävämpiä. Silloin kieltäytytään syömästä ja juomasta mitään, ja Yom kippurin ja Tisha B’avin aikana myös hampaiden peseminen on kielletty. Jos terveys on vaarassa, paastoon ei tarvitse osallistua, mutta silloin toivotaan syövän mahdollisimman vähän. Paastoon osallistumista odotetaan jokaiselta, joka on käynyt läpi bar tai bat mitzvah’n. Yom kippurina katsotaan paaston olevan tärkeämpää kuin osallistumisen päivän rukouksiin. Sinä päivänä ei saa tehdä töitä, eikä silloin perinteisesti käytetä nahkaisia kenkiä. Naiset pukeutuvat yleensä valkoiseen tai ainakin he käyttävät valkoista huivia. Tisha B’av on temppeleiden tuhoamisen muistopäivä. Sen paastosta ei ole tarkkoja määräyksiä, mutta silloin odotetaan tehtävän vähemmän töitä, ja silloin istutaan vain lattialla tai matalalla tuolilla eikä nahkaisia kenkiä sovi käyttää. Tuon paaston aikana muistellaan juutalaisten kärsimyksiä.

Baha’i-perinteessä on auringonnousuista auringonlaskuihin kestävä 19 päivän paastoaika, johon kuitenkaan sairaiden, raskaana olevien ja imettävien ei tarvitse osallistua, ja myös kuukautiset ovat syy jättää paastoamatta. Matkalla olevat voivat myös lieventää paastoa, samoin raskasta työtä tekevät ja ne, joille paastosta olisi terveydellistä haittaa. Shoghi Effendin mukaan paastoaminen on symbolista ja sen tarkoituksena on saada ihmiset erkaantumaan itsekkyydestä ja fyysisistä haluista. Sikhiläisyys taas ei suosi paastoa muuten kuin terveydellisistä syistä. Sikhigurujen mukaan paasto ei tuo mitään hengellistä hyötyä.

Ortodoksisessa kristillisyydessä ruumiillisen paaston tarkoitus on auttaa hengellisessä paastossa, jonka tavoitteena on välttää syntiä ja pahuutta sekä auttaa vahvistamaan rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveitä. Ortodoksisuuden paastosäännöt ovat syntyneet luostareissa, ja ne ovat varsin tiukkoja. Tärkeintä on kuitenkin oppia elämään kristillisellä tavalla, ja pyhät isät ovat määritelleet oikean suhtautumisen paastoon seuraavasti: "Olet menetellyt ruuan suhteen oikealla tavalla, kun pöydästä noustuasi voit virkein mielin siirtyä rukoukseen." Tärkeintä paastossa on rauha ja hiljentyminen sekä elämän suunnan ja sisällön pohtiminen. Paaston aikana on suotavaa osallistua ripin ja eukaristian sakramentteihin ja vähentää huvittelua, liiallista työntekoa ja vierailuja.

Katolisessa kirkossa paasto ja absistenssi (kieltäytyminen liharuoasta) velvoittavat hiljaisen viikon keskiviikkona ja perjantaina. Paasto koskee täysi-ikäisiä, kunnes he täyttävät 60 vuotta. Absistenssi koskee jo 14-vuotiaita. Jokaisella 14 vuotta täyttäneellä tulisi olla vakava aikomus paastota perjantaisin esimerkiksi kieltäytymällä jostain ruoasta, suhtautumalla suuremmalla hartaudella uskonnonharjoitukseen tai antamalla erityistä huomiota köyhille, sairaille tai yksinäisille. Paastoamisen tapa voi vaihdella eri päivinä, ja sen muodon voi päättää itse. Jos joku ei suorita paastoa jonain perjantaina, sitä ei katsota synniksi, kunhan aikomus paaston noudattamiseen on vilpitön ja vakava.

Pirjo: Paastonalun mietteitä

2010-08-13T22:22:00.000-07:00

Aaah kuinka ihanaa, että ilma hellii myös meitä suomalaisia tänä kesänä, eikä loppua näytä näkyvän. Tosin kaikki eivät suinkaan ole ihastuneita päivästä toiseen jatkuvista helteistä. Yksi ryhmä taitaa olla täällä asuvat muslimit, joiden paastokausi alkoi muutama päivä sitten. Joukossa on myös ensikertaa paaston tekeviä, joten haastetta riittää tuplalti. Pitkä paastopäivä ja hellelukemat.

Olen myös itse suomalainen muslimi ja kuulun tähän hellettä välttävään joukkoon. Ja vaikka olen ns. vanha konkari, niin aina paastoon täytyy valmistautua joka vuosi fyysisesti ja varsinkin henkisesti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tässäkin asiassa. Työssäkäyvät voivat paaston alkuun ottaa vapaapäiviä tai lomaa, jos vain mahdollista. Alkupäivien päänsäryt ja heikotus on parempi potea kotona, kuin ahertaa töissä kyseenalaisessa kunnossa.

Itse en ole päänsärkytyyppiä, mutta taistelen aluksi koko kehon uuvuttavaa väsymystä vastaan. Paastotessa näläntunne tulee kerran päivän aikaan, mutta häipyy vähin äänin nopeasti pois korvautuen janon tunteella ja väsymyksellä. Kehon tottuessa muutokseen, näiden kanssa pärjää. Ei se silti mitään euforista leijailua ole vaan itsehillintää loppuun asti.

Paasto on minulle luopumisen ja mietiskelyn kuukausi sekä sinnittelyä työn ja arjen jaksamisen kanssa. Yritän pitää vain sen punaisen langan eli paaston oikean tarkoituksen koko ajan mielessä unohtamatta Jumalan armoa. Paaston tarkoitus on miellyttää Jumalaa ja olla kiitollinen Hänelle. Mutta jos sen tekee hampaat irvessä väkisin, niin Jumala yksin tietää hyväksyykö Hän paastomme.

Arjessa uskonnollinen paasto näkyy ruuan, juoman ja mielihalujen välttämisenä. Samoin television ja muiden virikkeiden osuutta on hyvä vähentää. Enemmän hiljentymistä, lukemista, rukoilua ja elämän tarkoituksen pohdintaa.

Fyysinen paastoaminen on monelle muslimille rutiinia. Mutta ei pelkästään kehon kuulu paastota, hengellinen puoli kuuluu myös tärkeältä osalta tähän kuukauteen. Yölliset rukoilut, Koraaninluku, itsehillintä ja kärsivällisyys paastotessa, anteeksianto vihamiehelle,kiitollisuus pienistäkin asioista... niissä on tekemistä ja vaatii jo paljon enemmän ponnistelua.

Moni ei-muslimi ihmettelee, miten pystyn olemaan syömättä ja juomatta koko päivän. Ihan hullua hommaa.. Sanon vain, että kaikkeen pystyy, kunhan vain on riittävä motiivi, aikomus ja usko sekä hyvä valmistautuminen. Ihminen pystyy juoksemaan maratonin, kiipeämään Mount Everest huipulle tai muihin uskomattomiin tekoihin, kun vain uskoo tarpeeksi kovasti asiaansa ja valmistautuu huolella siihen. Näihin verrattuna se, ettei lappaa suuhunsa mitään päiväsaikaan tuntuu hyvinkin helpolta toteuttaa.

Ihminen on luotu kokeilemaan rajojaan. Riko arkesi, löydät uusia puolia itsestäsi

Uusi bloggari Pirjo esittäytyy...

2010-08-13T22:15:00.000-07:00

"Rakastan iltarukouksia kesäaikaan tumman tähtitaivaan alla, tuulenvire iholla ja puiden suhinan korvissa. Takapihani on pakopaikka ja henkinen latauskeskus, jossa viihdyn kesäiltoina. Sinne ei maailman murheet yllä. Toivoisinkin, että jokaisella ihmisellä maailmassa olisi joku tuttu ja turvallinen paikka asua ja olla omana itsenään..."

Olen Pirjo Safia, perheenäiti ja isoäiti. Ammatteja minulla on kaksikin, perushoitaja ja laborantti. Puikkelehdin työstä toisen ja etsin sitä unelmapaikkaani... mahdankohan löytääkkään? Tänä päivänä tienaan leipäni hoitajana kehitysvammaisten perhekodissa. Mahtavia persoonia perhekoti täynnä. Paikka, jossa aina sattuu ja tapahtuu.

Ensimmäisen Ramadanin vietin jo vuonna 1985 Turun Lausteella. Silloin oli kesäaika, muistaakseni heinäkuu. En ollut tuolloin muslimi vaan elin paaston toisen tukena. Uskontunnustuksen tein 1987 Algeriassa Ramadanin aikaan. Sen paaston muistan koko elämäni. Sitä tunnelmaa voin vain hakea täältä Suomesta. Myös Espanjassa vietetty vuosi paastoineen on yksi hienoimmista kokemuksistani.

Olen ollut muslimina suurimman osan aikuisiästäni. Aikoinaan oli helpompi ottaa uusi ja tuntematon islam vastaan, ei ollut ennakkoluuloja, eikä mediassa puhuttu sanaakaan kauheista muslimeista.

Nyt media tekee armotonta työtä islamin mustamaalamiseksi. Oman uskonnon puolustaminen karkeita valheita vastaan on jokaisen muslimin velvollisuus. Yksi tapa on kirjoittaa ajatuksiaan ja näyttää, kuinka tavallisia ihmisiä me ollaan. Ja tämä bloggaaminen on varteenotettava vaihtoehto.

Antti: Suomalaisella sisulla

2010-08-13T11:54:00.000-07:00

Harkitsin jo tämän päivän bloggauksen siirtämistä huomiselle, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että kannattanee ehkä kuitenkin raportoida blogimme nettiyleisölle (ja omille sukulaisille), että hengissä yhä ollaan kolmannen paastopäivän jälkeen — suomalaisella sisulla!

Täytyy ihan alkuun sanoa, että on tuo Safia kyllä aika mimmi. Meni ja otti sitten äkkilähdön Englantiin. Ja vaikka matkustaessa ei tarvitse islamin oppien mukaan ramadanin aikana edes paastota, niin silti likka puree hammasta eikä suostu syömään edes Finnairin pullia (toisaalta mitä lentoyhtiöt nykyään enää edes tarjoaa mitään purtavaa? Ehkä 'vuodatan' tästä aiheesta myöhemmin ja perustan nettiaddressin.)! On siinä taas yksi itsepäinen suomalainen nainen. Arvostan.

Tässä selvästi täytyy alkaa miettiä mitä hullua sitä itse voisi keksiä, jotten jää ihan taka-alalle tässä meidän paastoblogissa. Pitäisiko ostaa äkkilähtö Marokkoon ja raportoida ramadan-tunnelmista suoraan Fatima al-Fihrin perustamasta maailman ensimmäisestä yliopistosta Fèsistä, vai kietaista sängyn valkoinen lakana harteille ja lähteä 'umralle' (mini-pyhiinvaellus) Mekkaan? Sittenpähän saisi yleisö viihdettä!

Ehdotuksia otetaan vastaan.

Nälkiintymisen tunteen luoma Antin alterego: "Mutta hetkonen Antti! Olisikohan tuo vain se sinun iso egosi, joka halajaa itselleen lisää mainetta ja maallista mammonaa?"

Antti: "Hyvä pointti. Tämän ramadanin tarkoitushan oli jotain muuta: päästää omasta vuoden mittaan isoksi paisuneesta egosta ilmat pihalle luopumalla monesta asiasta kuukaudeksi."

Safia: Erilainen alku ramadaniin

2010-08-12T05:43:00.000-07:00

Tämä ramadan alkoikin yllättäen toisella tavalla, kuin aiemmat paastoni. Tein nopean päätöksen ja lähdin äkkilähdöllä Englantiin. En ole aiemmin matkustanut ramadanin aikana, joten siinä uusi kokemus minulle.

Aamupuurot ja vesikannu huiviin klo 3.30 ja nukkumaan. Pakkaukset puolitiessä, hotellivaraus tekemättä, mutta siitä huolimatta - nukkumaan! Aamulla sain kuin sainkin hotellivarauksen tehtyä, joten pystyin lähteä ajamaan kohti lentokenttää. Lentokoneessa tietysti oli monet kierrokset juomia, lämmintä ruokaa jne. Katselin kun muut tilasivat innokkaina milloin mitäkin, mutta minä suljin silmäni ja yritin vain levätä. Kahviaddiktioni takia päänsärky vaivasi hiukan, joten lepääminen jäi yritykseksi. En ollut ennen muuten kuullut mitään niin huvittavaa, kuin stuertin sanovan jokaiseen väliin sanan "lovely" :)

Lontoossa lähdin ensimmäisenä tapaamaan pitkäaikaista ystävääni. Tuskallisen pitkän bussimatkan jälkeen saavuin ystäväni kotiin, juuri muutamaa minuuttia ennen paaston katkaisemista. Aah, taatelia ja maitoa!!! Ylistys Luojalle tästä! Matkustajana minun olisi ollut lupa olla paastoamatta, mutta halusin siitä huolimatta paastota ja olla yhtä suuren muslimiyhteisön kanssa. Syötyäni keittolautaseni, salaatin ja lihapasteijan huomasin olevani aivan täynnä. Päivän aikana mahalaukku pienenee, joten illalla silmät syövät enemmän kuin maha vetää. Aiemmista kerroista viisastuneena en edes yrittänyt ahmia.

Illalla mietin miten onnekas olin saadessani tulla valmiiseen ruokapöytään. Yksin syöminen jossain kahvilassa olisi ollut orpoa. Mietin samalla maailman miljoonia nälkäänäkeviä ihmisiä, joilla ei olisi mitään millä edes katkaista paastoa. Olen onnekas!

Aamuyöllä parin tunnin nukkumisen jälkeen herättiin isäntäperheeni kanssa syömään aamupalaa, mikä oli ihanaa niin ison porukan kanssa. Tuntui ettei edes väsyttänyt. Ihailin vain kaikkia teinejä, jotka tiesivät tasan tarkkaan miten kaikki ramadan-rutiinit kuuluu suorittaa.

Ihana ramadanaika jatkukoon!

Antti: Ensimmäinen paastopäivä menossa, voiton puolella ollaan

2010-08-11T11:13:00.000-07:00

Elämäni kolmas ramadan-kuukausi alkoi sikäli yllätyksekkäästi, että tajusin vasta noin kello 9 eilen illalla, että tarawih-rukoukset alkavatkin jo ensimmäistä paastopäivää edeltävänä iltana!

Vaikka tämä oli jo elämäni kolmas startti paastokuukauteen, oli tämä silti uutta minullekin. Jostakin syystä ei kahtena edellisenä kertana ole moinen rekisteröitynyt. Aina näköjään riittää oppimista mutta sepä tekee elämästä mielekkään. Tai sitten aivojen kovalevy on ollut vaan liian täynnä...

Ai niin, mutta mikä tarawih? Tarawih on siis iltarukouksen jälkeen moskeijalla ramadan-kuukauden aikana pidettävä ylimääräinen rukoushetki. Se ei ole pakollinen, mutta suositeltava. Islamin viimeinen profeetta, rauha hänelle (kuten muslimit tuppaavat sanoa kunnioituksen merkiksi kaikkien profeettojen jälkeen), jätti välillä menemättä tarawih-rukouksiin, jotta ihmiset eivät kuvittelisi sen olevan pakollinen. Yleensä moskeijat ovat silti ilta- ja tarawih-rukouksien aikana piukassa väkeä. Etenkin tietenkin Turun Yliopistonkadun moskeija, missä joudutaan tilanpuutteen johdosta kumartelemaan välillä rappukäytävänkin puolella.

Mutta miten on siis ensimmäinen paastopäivä sujunut? Se alkoi tyypilliseen tapaan aikaisella aamupalalla: viimeiset puurot ison mysli-jogurtti-annoksen kera tuli huuhdeltua vedellä ja tuoremehulla kurkusta alas noin 3:40 aamuyöstä ennen fyysisen paaston alkua. Hiilihydraatti- ja nestetankkaus ilmeisesti onnistui sillä vielä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa vaikka päivän pitkä paasto on jo loppupuolella.

Ensimmäisestä ramadanista viisastuneena lopetin ainaisen kaffettelun jo viikkoa takaperin. Ekaa kertaa en näin siis tehnyt ja sain kokea kovan päänsäryn paastotessa ensimmäisiä päiviä. Tänään kaffehammasta ei ole kolottanut yhtään ja mieliala on ollut ihmeen 'zenimäinen'. Eka paastopäivä ainakin tällaiselle uudelle muslimille on aina se jännittävin. Vielä vähän aikaa ja kohta edessä odottaa taatelit ja lasillinen maitoa sekä tietenkin mittava, mutta terveellinen, illallinen.

Eiköhän tätä vauhtia tästä rääkistä muotoudu vielä nautinto. Tänään on tarkoitus muistaa mennä myös tarawih-rukoukseen...

Safia: Satumaista kuukautta aloittelemassa

2010-08-10T19:13:00.000-07:00

Saudi-Arabiassa on nähty uusi kuu... Ramadan siis alkakoon, hip hei!!!
Ensimmäisen paastopäivän alkaessa olo on kuin olisi satumaisen ja taianomaisen tunnelin päässä. Tunnelin varsi on täytetty kaiken näköisillä aarteilla, joita saan kerätä mielin määrin. Tunnelin toisessa päässä odottaa aarteista suurin, joka on minun päämääräni. Näin minusta tuntuu odottaessani paastokuukauden alkua.

Aamupala on syöty ja alkaa varsinainen koitos. Nyt pitäisi pystyä hillitsemään itsensä tunteiden riehuessa ja suunnata ajatukset itsensä parantamiseen. Voin kuvitella kuinka työpaikalla taas kummastellaan, kun en edes vettä juo koko päivänä. On se vaan ihmeellistä aina joka vuosi :) Jotkut ihmiset pahoittelevat jos syövät minun seurassani jotain. Minulle on ihan sama vaikka mässäisivät nenän edessäni vuoren suklaakakkuja ja pizzaa, minun asenteeni ja päätökseni pitää itsekurini vahvana. Ei hetkauta ollenkaan, vaikka täytyy myöntää että pitkät ja lämpimät päivät hiukan pelottavat etukäteen. Suomalaisella sisulla vaan eteen päin!

Muistan ensimmäisestä ramadan-paastosta yhdenn hauskan jutun. Menin päivällä ruokakauppaan. Kaupassa oli joka tiskillä jotain mastiaista kuten juustoja, jogurttia, leipää jne. Maistelin iloisena kaikista pisteistä, kunnes ulos mennessäni ihmettelin miten on niin omituinen olo. Yhtäkkiä muistin että "ai niin nythän piti olla syömättä". No eipä siinä muuta kuin kiltisti vaan jatkamaan paastoa. Maistiaiset olivat minun "lahjani" ensimmäisestä paastosta.

Tämä kuukausi saisi olla parempi kuin edellinen ramadan vuosi sitten. Tänä vuonna haluan satsata tähän täysillä. Olla hyväntekijänä ja itseni opettajana. Katsotaan miten mimmin käy. Maailman kaikki muslimit paastoavat samaan aikaan, voiko sen suurempaa tukea ollakaan. Mahtava tunne! Satumaisen antoisaa ramadania itse kullekin!

Antti: Edessä elämäni kolmas "rääkki"

2010-08-10T12:35:00.000-07:00

No niin, nyt se "rääkki" on taas alkamassa. 11 kuukautta viime ramadanin jälkeen havaitsen, että olen kuitenkin kovasti taas tämän "rääkin" tarpeessa ja jostakin kumman syystä en malta odottaa sen alkua.

Vuoden mittaan arjen mitättömät huolet ovat kasvaneet ulos kaikista mittasuhteistaan: kärpäsestä on tullut moneen kertaan härkänen, oma ego on muutamaan otteeseen räjähtänyt vulgaaristi sanottuna käsiin ja eräs mukamas ylitsepääsemätön henkilökohtainen pettymys edelleen kaivertaa mielessä. Myönnän: tulee helposti murehdittua aivan turhista. Mutta en usko olevani ainoa ;)

Miksi siis odotan ramadanin alkua? Kahden edellisen paastokuukauden kokemuksella nimittäin tiedän, että kaikki härkäset ja kärpäset menevät kumman luonnollisesti mittasuhteisiin itsekontrollin vahvistuessa kieltäytyessä jokaiseen "haluatko kupposen teetä?" tarjoukseen toimistolla. Ihmeesti se psyyke vahvistuu päivä päivältä paastokuukauden edetessä.

Oivallus siitä, kuinka vähällä sitä loppujen lopulta pärjää, antaa kovasti varmuuttaa sille, että tapahtui mitä tapahtui, meillä jokaisella on piileviä fyysisiä ja psyykkisiä resursseja, joita modernissa naamakirjamaailmassa ei helposti huomaa. Kun on ollut koko päivän syömättä ja juomatta, voin vakuuttaa että ekaa taatelia huuhtoessa alas lasillisella maitoa nousee hymy väkisinkin huulille.

Toivotan siis paastokuukauden lämpimästi tervetulleeksi, jotta omat huolet ja murheet menisivät taas mittasuhteisiin ja jotta osaisin olla kiitollinen omasta paikastani tässä meidän universumissa. Takataskussa suomalainen passi ja maailmaa reissaaneena tiedän, että saisin olla monesta asiasta paljon kiitollisempi.

Mikäli Luoja suo (insha'Allah), kuten muslimit usein toteavat viitatessaan tulevaisuuteen, tulen bloggaamaan fiilareitani uudestaan paastokuukauden edetessä.

Siunattua ramadania kaikille maailman muslimeille! Siunattua kuukautta myös koko ihmiskunnalle!